Läski palaa

Talven aikana kroppaan kertyi huomaamattani 20 ylimääräistä puolen kilon voipakettia. Niiden kantaminen alkoi kesän lähestyessä tuntua turhalta puuhalta ja päätin luopua niistä. Kuusi on jo sulanut.

Olen tuurisyöppö, tuurijuoppo ja tuuriteeveenorja. Talvella iltojen viiletessä on mukava istua kotona viltin alla, katsella videolta Julia Robertsin liian suurta suuta, napostella juustoja ja juoda punaviiniä. Sen seurauksena lihon 10 kiloa, puuskutan jo aamulenkillä postilaatikolle ja joudun jättämään parhaat housuni henkariin, koska nappi ei mene kiinni.

Lihominen huolestuttaa minua niin paljon, että saatan jämähtää illan päätteeksi pitkäksi aikaa katsomaan nelosen ostoskanavalta laihdutus- ja kuntoilulaitemainoksia. Ne ovat monesti elokuvia parempaa televisioviihdettä. Niissä luvataan minun pääsevän helposti ja vaivattomasti liikakiloistani eroon vain pukeutumalla värähtelyliiviin tai lihastenliikuttajaan, joka kuntoilee puolestani, kun nukun tai teen istumatöitä.

Selailen myös mielelläni postiluukusta tipahtavia ostoskataloogeja. Niissä on kuvia minuakin pahemmista tuurisyöpöistä, jotka ovat laihtuneet kadehdittavan solakoiksi pelkästään popsimalla ihmepillereitä tai rasvaamalla ihoaan selluliittivoiteilla.

En ole kuitenkaan ostanut lihastenliikuttajia enkä rasvanpolttopillereitä. Osaan vielä erottaa faktan ja fiktion. Kuluttajatoimittajana tiedän myös, että laihtuminen on ilmaista, vain lihominen maksaa. Pillereiden sijasta tarvitsen tahtoa. Aloitan sulkemalla Julia Robertsin suun ja ulottamalla aamulenkkini postilaatikolta lähimetsään.

Vaimon kanssa kinastelemme laihdutusopeista. Hän on Montignacin teorian kannattaja. Sen mukaan lihominen ei johdu liikasyömisestä, vaan vääristä syömistavoista. Hiilihydraatteja ja rasvoja ei saa syödä samalla aterialla. Aamiaisella saa syödä leipää, mutta ei päivällisellä. Pääaterialla saa popsia pihviä, mutta ei perunaa tai pastaa sen kyytipojaksi.

Minä olen perinteisen kaloriteorian kannattaja. Kun päivän mittaan kuluttaa enemmän kaloreja kuin nauttii, laihtuu varmasti. Testasimme viime kesänä molemmat teoriat ja yllättäen kumpikin osoittautui oikeaksi, läskit lähtivät tasapuolisesti. Ehkä se johtui siitä, että molempien ruokavalio keveni: sokerin, rasvan ja tyhjän hiilihydraatin käyttö väheni vastaamaan kevyttä työtä tekevän ihmisen tarvetta.

On jännä huomata, kuinka ruumis herää talviunestaan. Hikinen lenkki päättyy aamu-uintiin nousevan auringon valossa. Järvi on peilityyni, koivikossa puhisee lehtopöllö ja viileä vesi hyväilee voipakettejani, jotka tunnen taas omakseni.

PAULI VÄLIMÄKI