Mökkiunelmia

Suomessa on 450 000 kesämökkiä. Jokaisella suomalaisella on oma tai suvun mökki, jossa saa toteuttaa primitiivisiä vaistojaan ja elää luonnon helmassa. Jokaisella, paitsi meillä.

Suomalaiseen mökkiunelmaan kuuluu yksinkertaisuus ja luonnollisuus. Mökillä irtaudutaan arjen pakoista, kaupungin hälystä, kodinkoneiden ja kylpyhuoneiden steriilistä luksuksesta. Sadattuhannet suomalaiset elävät kesällä linkolalaista unelmaa: koetaan verkot aamulla, pilkotaan klapeja, nostetaan perunat omasta pellosta, sytytetään tuli takkaan, paistetaan ahvenia, luetaan vuoden vanhoja lehtiä ulkohuussissa.

Tämä on hyvin myyvä suomalainen mökkimyytti. Todellisuudessa jo puolet kesämökeistä on ympärivuotisia asuntoja, joissa on yhtä hulppea varustetaso kuin ykkösasunnoissa. Mökillä asutaan yhä pidempään, keskimäärin 80 - 100 vuorokautta vuodessa. Talotehtaiden mökkipaketteja ja tee se itse -hirsilinnoja nousee 5000 mökin vuosivauhtia. Niissä on vesivessat ja sähköt ja kodinkoneet ja talviajettava autobaana pihaan saakka.

Suomalainen unelma, kesämökki ja rantasauna, on muuttunut ekologiseksi painajaiseksi. Mökitetyt rannat mitätöivät jokamiehen oikeuden rantoihin, ne vievät elintilaa luonnonvaraisilta kasveilta ja eläimiltä, ne ovat osa ympäristön kasvavaa hajakuormitusta. Hulppea rantarakentaminen on tehnyt mökkiunelmasta myös kalliin, tavallisella lapsiperheellä ei siihen ole varaa.

Mutta mökkielämän modernisointi voidaan tehdä myös ekologisesti. Ei ökytaloja rantoja rikkomaan, vaan perinteisiä suomalaisia huviloita, jotka sulautuvat maastoon. Ei vesivessaa, vaan kompostikäymälä, jonka voi asentaa myös sisätiloihin. Ei sähköä valtakunnan verkosta, vaan aurinkopaneeleista, joiden avulla voi myös pumpata veden kaivosta ja lämmittää sen. Ei jätevesiä vesistöön, vaan omaan pienpuhdistamoon.

Ympäristön kannalta olisi parempi, että kesämökkejä ei rakennettaisi joka niemeen ja notkelmaan, vaan ne keskitettäisiin mökkikyliksi. Niissä voisi paremmin hallita jätehuollon, liikenteen ja luonnon kulumisen aiheuttamat haitat. Siirtolapuutarhat ja rannikkokaupunkien huvilayhdyskunnat ovat esimerkkejä yhteisöllisestä loma-asumisesta. Kunnat voisivat kaavoittaa sellaisia nykyäänkin yksittäisten mökkien sijaan.

Yhteisöllinen loma-asuminen voisi tuoda myös elämää autioituvalle maaseudulle. Jospa vaihtaisinkin unelmani omasta kesämökistä järven rannalla unelmaan yhteisestä maatilasta tai mummonmökistä hiljaisessa maalaiskylässä. Sukumökin sijaan nykyaikaan sopii paremmin "uusheimojen", eli kaveriporukan, tuttavaperheiden tai naapureiden yhteinen mökki. Se olisi ekologinen, mutta myös edullinen vaihtoehto.

PAULI VÄLIMÄKI