Kylässä ekokylässä

Tuulikki pyörittää sanomalehdestä pieniä tötteröitä ja täyttää ne turvemullalla. Pirkko koulii yrttien taimia ja istuttaa ne tötteröihin. Pian ne siirretään kasvihuoneeseen. Sitten alkavat puutarhatyöt: 400 kaalintainta, 800 metriä porkkanaa, 100 metriä punajuurta, 500 kiloa perunaa...

Tunnustan: olin kuvitellut suomalaiset ekokylät pieniksi puuhamaiksi, joissa vanhat hipit ovat tekevinään töitä ja viisi kertaa eronneet vihersinkut ovat elävinään perhe-elämää.

Vierailu Keuruun ekokylässä murtaa ennakkoluuloja ja herättää ajatuksia. Paikka ei ole pieni: 25 hehtaaria peltoa, saman verran metsää, kilometri joenrantaa ja parikymmentä komeaa kiinteistöä helmenä 1800-luvulla rakennettu Kivijärven tilan päärakennus väentupineen ja navettoineen. Asukkaat eivät ole hippejä, vaan eläkeläisiä, työttömiä, yrittäjiä, nuoria. Erilaisia ihmisiä yhdistää se, että he ovat jättäneet palkkatyön ja kulutuskeskeisen elämän kaupungissa taakseen ja haluavat elää maaseudulla luonnonmukaisesti ja yhteisöllisesti.

Keuruun ekokylässä asuu noin 20 aikuista,10 lasta ja liuta vuohia, lampaita, kanoja, poneja, koiria ja kissoja. Perheet asuvat omakoti- tai rivitaloissa, sinkut yksiöissä tai soluasunnoissa. Kaikki asuvat vuokralla, Keuruun Ekokylä ry. omistaa tilan. Yhteisön jäsenet ovat sitoutuneet tekemään neljä tuntia päivässä "kotitaloustöitä", kuka puutarhalla, kuka navetassa, kuka keittiössä, kuka toimistossa. Paljon aikaa on vienyt vanhan väentuvan ekologinen saneeraus. Omavaraista hirsitaloa onkin hyvä esitellä vieraille: talo lämpiää hakkeella, kuten koko yhteisö, ja sähkö tulee aurinkopaneeleista ja pienestä tuuligeneraattorista.

Suomessa on noin 40 ekokylää, yllättävän paljon. Niitä voisi olla enemmänkin, muutama joka kunnassa. Silloin ne muodostaisivat tuhdin vastalääkkeen maaseudun autioitumiselle. Monien haikaileman maallemuuton kynnys alenisi, kun olisi paikka minne mennä, ja yhteisö, johon tukeutua. Ekokylät tarjoavat työtä työttömille, oppimista nuorille, verkostoja yrittäjille, käyttöä eläkeläisten taidoille ja elämyksiä vierailijoille. Samalla ne tuovat elämää hiljeneviin kyliin, oppilaita kyläkouluihin, asiakkaita kyläkauppoihin - ja sillan kaupunkilaisten ja maalaisten välille.

Toistaiseksi ekokyliä ovat perustaneet vihreät idealistit ja erilaiset uskonnolliset ryhmät. Aate voi levitä merkittäväksi vasta, kun sellaiset perinteiset kolmannen sektorin järjestöt kuin Martat, Partiolaiset, Setlementtiliike, Kehitysvammaisten tukiliitto tai SAK alkavat perustaa ekokyliä. Kuka ehtii ensin?

PAULI VÄLIMÄKI

ps. Tietoa Keuruun ekokylästä: www.saunalahti.fi/ekokyla