"Isä osta sitä
punaista kalaa"

Kaupan kalatiskillä menee helposti ruoto kurkkuun: ostaisinko kotimaista vai norjalaista, luonnonkalaa vai kasvatettua? Kukkaro ohjaa vuonojen maahan, sympatiat Itämerelle. Pähkäilyä ei yhtään helpota tieto, että kala voi kuormittaa ympäristöä jopa enemmän kuin liha.

Valitsen mielelläni kalaa ruokalautaselle lihan sijasta. Se on kevyttä, terveellistä ja maukasta. Ja ympäristöystävällistä. Vai onko? Vastaus riippuu kalasta. Uudessa elinkaaritutkimuksessa kirjolohi sai haittapisteitä lähes yhtä paljon kuin naudanlihan tuotanto. Sianlihan tuotanto kuormittaa ympäristöä monelta osin vähemmän kuin kirjolohen kasvatus. (Jyri Seppälä ym.: Kirjolohen tuotanto ja ympäristö. Suomen ympäristökeskus 2001).

Tutkimuksessa vertailtiin kotimaista kirjolohta myös norjalaiseen kasvatusloheen ja Itämeren silakkaan. Tulos oli odotettu: "Silakan liha on selvästi paras ympäristövaikutusten kannalta." Kalankasvatuksen suurimmat haitat syntyvät vesistöjä rehevöittävistä typestä ja fosforista. Silakka on tässä suhteessa edullinen kala: sen pyynti poistaa merestä ravinteita, eli silakanpyynnin ekotase on positiivinen.

Ongelma onkin kuluttajan päässä: meidän perheessä silakoita syövät vain Viiru-kissa ja minä. Lapset kinuavat: "Isä, osta sitä punaista kalaa". Ostanko siis suomalaista vai norjalaista kassilohta? Molemmat kasvatetaan suunnilleen samalla tavalla. Edes norjalaisen kalan rekkakuljetukset eivät kallista vaakaa kotimaisen kalan eduksi, sillä suomalainen kirjolohi ruokitaan Norjasta, Islannista ja Tanskasta rahdatulla rehulla.

Ravinnepäästöt ovat kassikasvatuksen suurin päästöhaitta, ja se on erityisen merkittävä Itämeren altaassa. Atlantin rannikolla ravinnepäästöt eivät aiheuta samassa määrin rehevöitymistä. Tutkijoiden johtopäätös on tyly: "Norjalainen lohi on selvästi vähemmän ympäristöä kuormittava."

En kuitenkaan poimi vielä kärryyni houkuttelevan edullista norjalaislohta, vaan luen tutkimusta eteenpäin. Jos ostaisimme kaikki vain norjalaislohta ja kirjolohen kasvatus lopetettaisiin Suomessa, Itämeren ravinnepäästöt pienenisivät 2 prosenttia. Samalla noin 1800 ihmistä menettäisi Suomessa työpaikan. Norjassa lisääntyisi lohenkasvatus ja myös sen aiheuttamat uhkat luonnonlohelle. Kasvattamoista karanneet kalat ovat levittäneet lohitäitä ja muita sairauksia niin, että vuoden 1975 jälkeen luonnonlohikannat ovat hävinneet 40:stä joesta.

Kuulostaa pahalta. Taidan jättää kasvatuslohet tiskille ja ostaa kotimaista sisävesikalaa. Kuhan kilohinta on kyllä korkea, mutta bonuksena voin kuvitella, että se on Pentti Linkolan Vanajaveden selältä pyytämä kuha. Onneksi siitä ei ole vielä tehty elinkaariarviota.

PAULI VÄLIMÄKI