Farkkuja ostamassa

Farkkuja myydään mielikuvilla ikuisesta nuoruudesta ja märästä seksistä. Varmaan ne myyvätkin paremmin kuin todellisuus, mietin farkkukaupassa. Onkohan nämä denimit ommellut 13-vuotias thaimaalaistyttönen vai kiinalainen kollegansa 30 euron kuukausipalkalla?

Tuoteselosteesta se ei selviä eikä myyjäkään valmistusmaata tiedä. Arvelee niiden olevan kuitenkin Euroopassa ommeltuja. Siis Puolassa tai Romaniassa palkalla, joka on ehkä seitsemäsosa suomalaisesta palkkatasosta.

Farkkujen takataskussa pitäisi olla eettinen tuoteseloste: valmistaja, valmistusmaa, työntekijöiden palkkataso, työolot, lapsityövoiman käyttö, järjestäytymis- ja sopimisoikeus. Minua ainakin ovat alkaneet kiinnostaa tällaiset seikat enemmän kuin lahkeen leveys, niittien määrä, hiekkapesut ja brändilogot.

Siksi minulla on oppaana ostoksilla Kuluttaja-lehti 2/02, jossa on sosiaalisen vastuun farkkutesti. 18 yritykseltä kyseltiin missä housuja valmistetaan, noudattaako yritys Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia ja varmistaako se, että myös alihankkijat niitä noudattavat. Tulos oli tyly: vain 6 yritystä vaivautui edes vastaamaan kyselyyn. Niidenkään tulokset eivät olleet kehuttavia.

Ohitan siis kylmän rauhallisesti Leet ja Wranglerit. Näiden brändien omistaja on maailman suurin vaatefirma VF Corporation. Sillä ei ollut aikaa vastata moiseen kyselyyn. Vastaamatta jättivät myös sellaiset tutut nimet kuin Benetton, Diesel, Bestseller Wholesale (O-N-L-Y ja Vero Moda), Esprit ja MAC.

Kuudesta vastanneesta kaksi nousi yli muiden. Ruotsalainen H&M sai parhaan tuloksen, 53 pistettä sadasta mahdollisesta. Toiseksi tuli amerikkalainen Levi Strauss, 49 pistettä. Molemmilla firmoilla on ns. Code of Conduct, eli sosiaalisen vastuun kriteeristö, joka noudattaa ILO:n sopimuksia.

Toimiiko tällainen vapaaehtoinen valvonta? Se ei Kuluttaja-lehden tutkimuksesta selviä, koska tuhansien alihankkijoiden työoloja on mahdoton testata. Jotain kertoo se, että kuluttajajärjestöjen nettisivuilta ei löytynyt tuoreita hälytyksiä näiden kahden firman toimista. Tai niin no... Bangladeshissä kuoli 24 ihmistä vaatetehtaalla vuonna 2001, kun työntekijät ryntäsivät päin lukittuja (!) ovia palohälytyksen johdosta. Tehtaalla ommeltiin vaatteita myös H & M:lle. Levi's taas haastettiin vuonna 1999 monen muun vaatefirman mukana oikeuteen kiinalaisten työntekijöiden houkuttelemisesta hikipajoihin eräälle Tyynen meren saarelle.

Eettisen ostajan osa ei ole helppo. Ehkä ostan kotimaiset farkut? Niitä valmistaa M.A.S.I Oy Keiteleellä ja Viitasaaressa, Iki-Asu Iisalmessa ja Farmariteollisuus Lahdessa. Onko reilumpaa tukea kotimaan matalapalkkaisia kuin puolalaisia? Vai ostaisinko farkut UFF:sta, säästäisin rahaa ja tukisin kierrätystä ja kehitysapua? No, joku nekin farkut on ommellut.

Taidan tyytyä vielä vanhoihin farkkuihini, nehän ovat kuin uudet - muodikkaasti kauhtuneet ja rispaantuneet.

PAULI VÄLIMÄKI