Lomborgismeja

Hesari esitteli viime sunnuntaina kahden sivun verran lomborgismeja: "Nälkä uhkaa yhä harvempia. Ilmanlaatu teollisuusmaissa on parempi kuin koskaan. Otsonikato on pysähtynyt. Luonnonvarat eivät ole loppumassa. Metsät eivät ole katoamassa..." Kunpa nämä hyvät uutiset olisivatkin totta.

Ne eivät kuitenkaan ole uutisia, vaan tanskalaisen tilastotieteilijän Bjorn Lomborgin kohua herättäneitä väitteitä. Lomborg nousi ympäristökeskustelun otsikoihin viime vuonna englanniksi ilmestyneellä kirjallaan The Skeptical Environmentalist (Cambridge University Press 2001). Koska en ole lukenut kirjaa, kommentoin sitä vain ilmiönä.

Lomborgin teos on osa kansainvälistä antienvironmentalismin trendiä. USA:ssa tämän virtauksen ensimmäinen suuri voitto oli Bushin vetäytyminen Kioton ilmastosopimuksesta. Suomessa sitä edustavat mm. Heidelberg-seura ja TV 1:n MOT-ohjelma. Lomborgin sukulaissielu on turkulainen ympäristötekniikan tutkija Jarl Ahlbeck, joka kirjassaan Tänk på miljön, köp ny bil (Schildts 2001) toistaa samoja väitteitä kuin tanskalainen aateveljensä.

Antienvironmentalistien pääteesi on, että ympäristön tila ei huonone, ainakaan mitään ekokatastrofia ei ole tulossa. Ympäristöjärjestöt liioittelevat uhkia poliittisista syistä, ja tutkijat liioittelevat niitä saadakseen huomiota ja varoja tutkimuksilleen. No, kun lukee lomborgistien tekstejä, on helppo huomata, että he puolestaan vähättelevät ympäristöuhkia ja valitsevat lukuisista trendeistä ja tilastoista sen vähiten huolestuttavan katsomustaan tukemaan.

Valtamediat ovat ihastuneet valkohampaiseen, pörrötukkaiseen hymypoika-Lomborgiin ja antaneet hänelle estoitta palstatilaa. Se ei olekaan ihme. Ympäristöjulkisuus eli ihmeen pitkään eettisesti orientoituneen "ympäristöhuolen" varassa. Median "ekopuhe" (josta tämä kolumni taitaa olla yksi esimerkki!) on ollut kuin julkisuuden vihreä omatunto, kuin juopon isän lapsille antama karkkiraha krapula-aamuna.

Ehkä lomborgismin nousu normalisoi ympäristökeskustelun. Ei kasvihuoneilmiöön, saastumiseen, lajien katoamiseen tai ylikulutukseen tarvitse suhtautua uskonnollisena dogmina. Ne ovat aikamme megailmiöitä siinä kuin globalisaatio, informaatioteknologia tai monikulttuurisuus. Tuskin niistäkään maailmanloppua seuraa, mutta eipä paratiisiakaan. Ne ovat myös niin isoja ja monimutkaisia ilmiöitä, että mitään lopullista totuutta niistä ei voi sanoa. Ei Bjorn Lomborgkaan.

Jos joku jaksoi lukea loppuun Bjorn Lomborgin haastattelun Hesarista, huomasi, että hän on monesta asiasta samaa mieltä ympäristöaktivistien kanssa. Mies vastustaa ydinvoimaa, kannattaa energiansäästöä ja uusiutuvia energialähteitä - ei aja autoa ja on kasvissyöjä. Mieshän vihertää enemmän kuin meikäläinen.

PAULI VÄLIMÄKI
Ps. Lomborgin teeseihin ja niiden kritiikkiin voi tutustua kotisivuilla: www.lomborg.org ja www.anti-lomborg.com.