Ydinvoimakeskustelun
päästöjä
Ydinvoimakeskustelua on hauska seurata. Asenteet ovat mustavalkoisia
puolin ja toisin. Yksipuolisilla kärjistyksillä ammutaan vastustajan
väitteitä alas. Luvuilla ja "faktoilla" haetaan
vakuuttavuutta. Megawatteja nostetaan kuin taikurin hatusta, riskit
poistetaan silmänkääntötempuilla. Vastapuolelle
kylvetään epäilyksen siemeniä.
Viime mainitusta on tylsin esimerkki ulkomaankortin
vilauttelu. Sitä ovat tehneet molemmat osapuolet. Ympäristöväki
pelottelee että Keski-Euroopassa aletaan boikotoida Suomen ydinsähköllä
valmistettua paperia, ay-väki pelottelee että Venäjä
sulkee maakaasuhanat. Molemmat "pelot" ovat aika epätoivoisia
hämäysyrityksiä.
Kampanjan tässä vaiheessa molemmat puolueet ovat minun silmissäni
menettäneet uskottavuuttaan. Ydinvoimapuolueen suurin valhe on
väite, että "ainoastaan ydinvoimaa lisäämällä
voimme pelastaa maapallon ilmastonmuutokselta", kuten sen muotoili
eräs europarlamentaarikko, toivottavasti vain tietämättömyyttään.
Ydinvoiman osuus maailman energiantuotannossa on vähäinen.
Jos suurin osa fossiilisista polttoaineista korvattaisiin ydinvoimalla,
täytyisi rakentaa tuhansia uusia ydinvoimaloita nykyisen 438 ydinvoimalan
lisäksi - suurin osa kehitysmaihin. Se olisi niin kallis ja vaarallinen
projekti, että se on mahdotonta, onneksi.
Ei ydinvoimaa -puolueen suurin valhe on megawattien ja negawattien taikominen hatusta. On helppo esittää vaihtoehtoisia energiaskenaarioita, joissa rakennetaan satoja biovoimaloita, tuhansia tuulivoimaloita, satojatuhansia maalämpöpumppuja ja miljoonia pieniä energiansäästölaitteita - ja kaikki tällä vuosikymmenellä. Energiajärjestelmä on niin hidas ja kallis dinosaurus, että se on mahdotonta, ikävä kyllä.
Ydinvoimapuolueessa taas on nihilistejä, jotka mitätöivät tästä syystä kaikki vaihtoehdot. Miksi Tanska ja Saksa voivat 10 vuodessa nostaa tuulivoiman osuuden 5 %:iin sähkön tuotannosta, mutta Suomi ei? Teimmehän mekin saman tempun turpeelle 1970- ja 80-luvuilla.
Molemmat puolueet pelottelevat kannattajiaan ydinvoimaonnettomuudella. Ei-puolue väittää, että se voi tapahtua rajan tällä puolen, kyllä-puolue väittää, että se voi tapahtua rajan tuolla puolen. Kumpikin puolue fuskaa. Jos ei-puolue olisi tosissaan, se vaatisi neljän olemassaolevan voimalan sulkemista heti. Jos kyllä-puolue olisi tosissaan, se vaatisi Kuolan ja Sosnovyi Borin ydinvoimaloiden sulkemista heti.
Ydinvoimakeskustelu on siis häikäissyt lähinnä älyllisellä matala-aktiivisuudella. Se näkyy siinäkin, että kolmatta vaihtoehtoa ei ole ilmaantunut keskusteluun. Tuon sen nyt. Oiva ratkaisu voisi olla seurata Iso-Britannian mallia. Siellä on tehty kansallinen energiastrategia, jossa ensisijaista on säästö ja uusiutuvien energiamuotojen lisääminen. Ydinvoimaa ei toistaiseksi rakenneta lisää. Ensin katsotaan muiden keinojen riittävyys ja ydinvoimaan palataan noin 20 vuoden kuluttua, jos on tarvis.
PAULI VÄLIMÄKI
