Kuka tarvitsee geeniruokaa?

Kun Suomessa laiton suora toiminta kohdistuu yhä vain turkistarhoihin, eletään Brittein saarilla jo aktivismin seuraavaa vaihetta. Siellä vapautetaan peltoja. "Jokaiselle on oikeus geenimuuntelusta vapaaseen ympäristöön", sanoi Liz Snook viime maaliskuussa. Syyttäjä oli juuri päättänyt, että häntä ja Jacklyn Sheedyä ei syytetä GM-maissipellon tuhoamisesta.

Itse asiassa he kyllä olivat syypäitä. Yhdessä parinkymmenen muun aktivistin kanssa he olivat tuhonneet geenimaissia kasvavan koepellon pienessä Totnesin kylässä. He pelkäsivät, että pellolta leviää geenimuunneltuja siemeniä läheisen luomuviljelijän pellolle.

Iso-Britanniassa on tehty muitakin geeniruoan vastaisia iskuja, samoin Yhdysvalloissa, missä GM-peltoja on jo 50 miljoonaa hehtaaria. Puolet soijasta, 45 % puuvillasta ja 25 % maissista on geenimuunneltua.

Suomessa geeniruokaa ei kaupoissa vielä ole. Silti minäkin olen varmaan syönyt geenimuunneltua soijaa tuontiruoassa. Soijaa on raaka-aineena suurimmassa osassa jalosteita. Ja soijaa tuodaan Eurooppaan paljolti Yhdysvalloista.

Suomessa keskustellaan vähän geeniruoasta. Ja sekin vähä on pohdintaa geeniruoan pakkausmerkinnöistä. Kuitenkin Suomessa on tehty tai parhaillaan tehdään toistakymmentä kenttäkoetta siirtogeenisillä kasveilla. Kehitteillä on geeniperunaa, geenisokerijuurikasta, geenirypsiä, jopa geenijuustoa. On mielenkiintoista, että geenisiirtojen tutkimukseen annetaan rahaa höylisti samalla, kun EU-tasolla painetaan geeniruoan markkinoille jarruja.

EU:n ympäristöministerit päättivät jokin aika sitten, että uusille GM-elintarvikkeille ei myönnetä lupia ennen kuin niitä säätelevä uusi direktiivi saadaan voimaan. Päätös ei ollut näin tiukka, mutta sitä se merkitsi. Tämä aikalisä, moratorio, on merkki siitä, että asenteet geeniruokaa kohtaan ovat Euroopassa muuttuneet yhä kriittisimmiksi.

Vielä vuonna 1996 näytti siltä, että geeniruoan voittokulkua ei estä mikään. USA:ssa tuli geenitomaatti Flavr Savr näyttävästi markkinoille. EU hyväksyi geenisoijan ja -maissin. Yhdysvaltalainen Monsanto-yhtiö toi ensimmäisen laivalastin Eurooppaan - tosin tavanomaiseen viljaan sekoitettuna. Se olikin iso virhe ja nosti kriittisiä otsikoita: Haluavatko ne pakkosyöttää geeniruoan meille?

EU:ssa päätettiin, että GM-tuotteet on merkittävä. Mutta merkityt tuotteet eivät käyneet kaupaksi. Kuten ei käynyt surkean makuinen Flavr Savrkaan, se vedettiin vähitellen markkinoilta. Viime syksynä seitsemän suurta eurooppalaista supermarket-ketjua vaativat GM-tuotekehittelyn keskeyttämistä. Tänä keväänä ne lopettivat GM-tuotteiden myynnin. Ja lopullisen niitin geeniruoalle iskivät Unilever ja Nestle. Ne ilmoittivat viime huhtikuussa lopettavansa GM-ruoan tuottamisen "vastauksena kuluttajien huoleen".

Geeniruoka, joka 90-luvun alussa lanseerattiin vastauksena maailman nälkään, maatalouden ympäristöongelmiin ja länsimaisten ihmisten epäterveelliseen ruokavalioon, lätsähti vuosikymmenen lopussa kuin pannukakku. Miten tässä näin kävi?

Geenitekniikka on osa biotekniikkaa, jota on sanottu tietotekniikkaakin mullistavammaksi tieteen ja tuotannon alaksi. Geenitekniikalla on huikeita sovellutuksia niin lääketieteen, teollisuuden kuin vaikkapa pesuaineiden tuotekehittelyssä. Mutta ruoan tuotannossa geenitekniikka tarjoaa - ainakin tänään - enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Geenimuunteluun sisältyy ympäristöriskejä, joita ei vielä kyetä arvioimaan. Viime huhtikuussa julkistettiin 14 tiedemiehen vetoomus geenimuunneltujen tuotteiden viiden vuoden moratoriosta. Vetoomuksessa todettiin, että jo nyt on havaittu, miten rapsi- ja sokerijuurikkaiden siirtogeenit leviävät ristipölytyksen myötä luonnonvaraisiin sukulaiskasveihin, ja jopa 30 kertaa nopeammin kuin luonnossa tapahtuu. Näin syntyy mahdollisuus superrikkaruohojen muodostumiseen.

Tutkijat varoittivat myös Bt-toksiinista, joka on tyypillinen siirtogeeni soijassa, maississa ja puuvillassa. Se on luontainen myrkky, jota saadaan maaperässä olevasta bakteerista ja jota kasvi sitten erittää torjuen tuhohyönteisiä. Tutkijoiden mukaan Bt-toksiinia jää maaperään ja se voi vahingoittaa pölyttäjiä ja hyötyeliöitä. Laboratoriokokeissa tämä on todettu, mutta näyttöjä peltoviljelystä ei vielä ole.

USA:ssa viljelijät ovat innostuneet geenilajikkeista. Kun puuvillan siemeneen lisätään tuholaismyrkkyä erittävä geeni, voidaan hyönteismyrkkyjen käyttöä vähentää. Mutta entä pitkän päälle? Tänä vuonna Kalifornian puuvillapelloilta on jo löydetty Bt-resistenttejä tuhohyönteisiä. Milläs ne sitten tuhotaan - entistä kovemmilla myrkyillä? Koska riskejä ei riittävästi tunneta, viiden vuoden aikalisä olisi tarpeen.

Geenimuuntelu tarjoaa mahdollisuuksia hyvään ja pahaan. Tiede 2000-lehdessä 6/99 kerrotaan esimerkit molemmista. Kassava on kehitysmaiden tärkeimpiä ruokakasveja. Se on kuitenkin ravintoarvoltaan köyhä kasvi. Geenitekniikalla voitaisiin tuottaa ravintorikas kassava. Voitaisiin jos... Käytännössä esimerkiksi siemen- ja myrkkyjätti Monsanto on kehittänyt viljalajikkeita, jotka voi istuttaa vain kerran. Näiden "terminaattorilajien" siemenet eivät idä. Jos ne yleistyvät kehitysmaissa, viljelijät joutuvat ostamaan siemenensä joka vuosi yhtiöltä. Kaiken kukkuraksi terminaattorisiemenet eivät kasva, ellei pellolle ruiskuteta kasvun laukaisevaa kemikaalia - made by Monsanto.

Monille geeniruoka on syvästi eettinen kysymys. Esimerkiksi prinssi Charles on sanonut: "Kun yhdistämme geneettistä materiaalia lajeista, jotka eivät voi risteytyä luonnollisesti, menemme alueelle, mikä tulisi jättää Jumalalle. Emme saisi sotkea elämän rakennuspalikoita tällä tavoin."

PAULI VÄLIMÄKI