Pehmeyttä kiven sisään

Kivitalot sopivat keskusta-asumiseen. Esikaupungit, lähiöt ja pikkukaupungit rakentaisin puusta. Puutalot sopivat metsän ja kaupungin rajalle, niissä luonto hengittää. Ja vaikka talon runko on betonia, sisus voi olla puuta.

Yritysten ja julkisten tilojen arkkitehtuuri kiiltää lasin ja teräksen kovuutta. Sisätiloja on kuitenkin usein pehmennetty puulla. Miksi samaa keinoa ei käytetä asuinkerrostaloissa? Ne rakennetaan yhä betonielementeistä. Vain saunat paneloidaan puusta kuin muistoksi menneistä ajoista. Suomalaiset asuvat valkoiseksi maalatun kiven sisällä.

Tätä ihmettelee myös Jussi Vepsäläinen Puu-lehdessä (3/01). Hän haluaisi pehmentää betonitalojen sisustusta puupinnoilla: "Ihastelemme menneiden vuosien interiöörejä vanhoissa huviloissa tai korkeahuoneisissa kaupunkiasunnoissa. Kova rakentaminen on kaventanut käsitystämme viihtyisästä asumisesta emmekä vaivaudu vaatimaan nykyaikaiselta asumiselta samanlaista hienostuneisuutta."

Nautimme lautalattian pehmeydestä lapsuuden kodissa tai kesämökillä. Miksi emme tee lautalattiaa kerrostaloasuntoon? Ihailemme vanhojen puutalojen maalattuja paneelikattoja. Miksi emme nikkaroi sellaista omaan kotiimme? Kiroilemme kerrostalojen kiviseinien kovuutta, huonoa äänieristystä ja kehnoa akustiikkaa. Miksi emme korjaa asiaa levyttämällä seiniä perinteisillä puukuitulevyillä ja tapetoimalla niitä paperitapeteilla?

Myös kerrostalojen usein ankean askeettiset yhteistilat saisivat persoonallisen ilmeen puun avulla - ulko-ovesta alkaen. Onko Suomessa vain yksi ovitehdas, kun kaikissa kerrostaloissa on samanlainen teräsovi, vain kahvan paikka vaihtelee? kysyi eräs vuokrataloja rakentava tuttuni. Kävin äskettäin Dublinissa ja äimistelin ovien koristeellisuutta. Rivitalossa saattoi jokainen ovi olla erilainen - sen lisäksi että rivarin jokaisen asunnon julkisivukin oli erilainen. Ja jos talo purettiin, vähintään ovi säästettiin uuteen taloon. Ja useimmat ovet olivat maalattua täyspuuta.

Jo porraskäytävän puukaide herättää lämpimän tunteen: tässä talossa asuu mukavia ihmisiä. Koivuvanerilla saadaan julkisten tilojen kattoihin kiehtovia kaaria ja kauniita yksityiskohtia. Miksi samaa ideaa ei käytetä kerrostalojen rappukäytävissä? Taloyhtiöiden saunojen ankeat pukuhuoneet saisivat uuden ilmeen helmiponttipaneelilla, ilmastointiputket ja patterit voitaisiin peittää tyylikkäällä rimasäleiköllä.

Mahdollisuuksia on loputtomasti. Jos vain me ankean estetiikan turruttamat asukkaat heräisimme vaatimaan ja itse luomaan kauneutta omaan asuinympäristöömme.

PAULI VÄLIMÄKI