Pauli Välimäki

Hiljaisuutta pyydän

Huomaan iän myötä ärtyväni yhä helpommin kovista äänistä ja jatkuvasta taustahälystä. Korvani kaipaavat hiljaisuutta. Melupäästöt kuitenkin lisääntyvät ympärilläni, toisin kuin monet muut ilmansaasteet.

Hiljaisuudesta on tullut uhanalainen luonnonvara. Äänimaiseman tutkijat ovat todenneet, että aiemmin kaupunkiäänet olivat yksittäisiä, toisistaan erottuvia iskuääniä. Hevosen kopse kadulla, kirkonkellojen kumahtelu. Nyt meitä ympäröi jatkuva liikenteen, sähkö- ja ilmastointilaitteiden humina. Tietokoneet surisevat toimistossa, autot hurisevat kadulla.

Jopa 1,8 miljoonaa suomalaista altistuu päivittäin ohjearvot ylittävälle melulle ulkona asuinalueellaan. Helsingissä heitä on 300 000, suurin osa kaupunkilaisista. 20 miljoonaa EU-maiden asukasta kärsii melun aiheuttamista unihäiriöistä. Suurin syypää on liikenne, joka tunkeutuu kaikkialle.

Niin sanottua harmaata melua on talojen ilmanvaihtokoneiden, tietokoneiden ja sähkölaitteiden hurina - tai tavarataloissa soiva musiikki. Se on meluna samaa tasoa kuin hiljainen puheensorina. Jatkuvaan äänitapettiin turtuu, sitä ei huomaa, mutta se stressaa kuuloaisteja. Korvan tuntokarvat ovat töissä ympäri vuorokauden, ei ihme jos osa niistä väsyy ennen aikojaan.

Työelämässä melurajana pidetään 85 desibeliä. Silloin on käytettävä kuulosuojaimia. Maantiellä ohi ajava rekka pitää semmoista meteliä. Vapaa-aikaa sääntö ei koske, vaikka siellä törmää yhä useammin moiseen mökään. Joka neljännellä alokkaalla on todettu kuulon alenema, johtuneeko lisääntyvästä melusaasteesta.

Esimerkiksi katuliikenteen melu on 70 - 85 desibeliä. Sille saisi altistua vain puolisen tuntia yhtäjaksoisesti, jotta se ei olisi kuulolle vaarallista. Autoton päivä laski eräissä kaupungeissa liikennemelua 3 - 5 desibeliä. Se kuulostaa vähältä, mutta tarkoittaa melun puolittumista. Samaa kuin olisin laihtunut 100 kilosta 50 kiloon.

Discoissa on melua usein yli sata desibeliä. Sellaiseen jytinään suositellaan korkeintaan 7 minuutin piipahduksia. Suositus vain taitaa kaikua kuuroille korville. Bussissa saatan kuulla vieressä istuvan nuoren korvalappusetereoiden jyskeen. Säälin hänen kuulokarvojaan.
Myös elokuvateattereiden äänitaso on yleensä säädetty rasittavan kovalle. Vai osunko aina Huonokuuloiset ry:n erikoisnäytäntöön?

Melun kokeminen on tietysti yksilöllistä, joku suorastaan kaipaa ympärilleen urbaania ulinaa, jotta saisi levon. Kuulemma 40 ikävuoden jälkeen kovien äänien kokeminen häiritsevänä meluna lisääntyy. Huomaankin valitsevani hiljaisia katureittejä ja vältteleväni discoja ja meluisia ravintoloita. Jos en voi puhua vieruskaverilleni huutamatta, vaihdan äänimaisemaa.

PAULI VÄLIMÄKI

PS. Maanantaina 8.10. on Hiljan päivä. Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta sitä vietetään hiljaisuuden päivänä. Jätetään päristimet ja kolistimet kotiin ja nautitaan luonnon rauhasta - tai kaupungin hiljaisuudesta.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Hiljaisuutta pyydän Huomaan iän myötä ärtyväni yhä helpommin kovista äänistä ja jatkuvasta taustahälystä. Korvani kaipaavat hiljaisuutta. Melupäästöt kuitenkin lisääntyvät ympärilläni, toisin kuin monet muut ilmansaasteet. Hiljaisuudesta on tullut uhanalainen luonnonvara. Äänimaiseman tutkijat ovat todenneet, että aiemmin kaupunkiäänet olivat yksittäisiä, toisistaan erottuvia iskuääniä. Hevosen kopse kadulla, kirkonkellojen kumahtelu. Nyt meitä ympäröi jatkuva liikenteen, sähkö- ja ilmastointilaitteiden humina. Tietokoneet surisevat toimistossa, autot hurisevat kadulla. Jopa 1,8 miljoonaa suomalaista altistuu päivittäin ohjearvot ylittävälle melulle ulkona asuinalueellaan. Helsingissä heitä on 300 000, suurin osa kaupunkilaisista. 20 miljoonaa EU-maiden asukasta kärsii melun aiheuttamista unihäiriöistä. Suurin syypää on liikenne, joka tunkeutuu kaikkialle. Niin sanottua harmaata melua on talojen ilmanvaihtokoneiden, tietokoneiden ja sähkölaitteiden hurina - tai tavarataloissa soiva musiikki. Se on meluna samaa tasoa kuin hiljainen puheensorina. Jatkuvaan äänitapettiin turtuu, sitä ei huomaa, mutta se stressaa kuuloaisteja. Korvan tuntokarvat ovat töissä ympäri vuorokauden, ei ihme jos osa niistä väsyy ennen aikojaan. Työelämässä melurajana pidetään 85 desibeliä. Silloin on käytettävä kuulosuojaimia. Maantiellä ohi ajava rekka pitää semmoista meteliä. Vapaa-aikaa sääntö ei koske, vaikka siellä törmää yhä useammin moiseen mökään. Joka neljännellä alokkaalla on todettu kuulon alenema, johtuneeko lisääntyvästä melusaasteesta. Esimerkiksi katuliikenteen melu on 70 - 85 desibeliä. Sille saisi altistua vain puolisen tuntia yhtäjaksoisesti, jotta se ei olisi kuulolle vaarallista. Autoton päivä laski eräissä kaupungeissa liikennemelua 3 - 5 desibeliä. Se kuulostaa vähältä, mutta tarkoittaa melun puolittumista. Samaa kuin olisin laihtunut 100 kilosta 50 kiloon. Discoissa on melua usein yli sata desibeliä. Sellaiseen jytinään suositellaan korkeintaan 7 minuutin piipahduksia. Suositus vain taitaa kaikua kuuroille korville. Bussissa saatan kuulla vieressä istuvan nuoren korvalappusetereoiden jyskeen. Säälin hänen kuulokarvojaan. Myös elokuvateattereiden äänitaso on yleensä säädetty rasittavan kovalle. Vai osunko aina Huonokuuloiset ry:n erikoisnäytäntöön? Melun kokeminen on tietysti yksilöllistä, joku suorastaan kaipaa ympärilleen urbaania ulinaa, jotta saisi levon. Kuulemma 40 ikävuoden jälkeen kovien äänien kokeminen häiritsevänä meluna lisääntyy. Huomaankin valitsevani hiljaisia katureittejä ja vältteleväni discoja ja meluisia ravintoloita. Jos en voi puhua vieruskaverilleni huutamatta, vaihdan äänimaisemaa. PAULI VÄLIMÄKI PS. Maanantaina 8.10. on Hiljan päivä. Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta sitä vietetään hiljaisuuden päivänä. Jätetään päristimet ja kolistimet kotiin ja nautitaan luonnon rauhasta - tai kaupungin hiljaisuudesta.