Halutaan ostaa
pölkkylattia

Ympäristöystävällinen rakentaminen oli pitkään vaihtoehtoihmisten puuhastelua. Nykyään "kestävä rakentaminen" kuuluu jokaisen aikaansa seuraavan rakennusyhtiön ohjelmaan. Mutta onko sanoilla katetta?

Kesän aikana naapurin pellolle nousi kymmenen kerros- ja rivitaloa. Työmatkani maisema muuttui kertaheitolla. Mietin ketä pelloille muuttaa asumaan ja kauanko siellä viihtyvät. Tuleeko taloista energiataloudellisia, pitkäikäisiä, kestäviä, korjattavia, terveellisiä, monikäyttöisiä ja luonnon monimuotoisuutta tukevia - kuten rakennuslaki ja maan hallitus ekologisen rakentamisen ohjelmassaan edellyttävät.

Ulospäin rakennukset näyttävät tavallisen harmailta betonielementtitaloilta. Arkkitehtuuri on edelleen tylsän laatikkomaista. Ilmeisesti kauneutta ei voi tuottaa lailla. Mutta miksi sen syntymistä estetään lailla? Esimerkiksi asuntohallitus ei rahoita parkkipaikkojen piilottamista maan alle tai kerroksiin, niinpä uusien talojen julkisivut peittyvät autokatoksien ja parkkipaikkojen taakse.

Mistä on suomalainen talo tehty? Betonista, harkoista, styroxista, mineraalivillasta, muovista. No, pientaloista valtaosa perustuu puurunkoon, mutta sekin peitetään kivivillalla, muovilla ja kipsilevyillä. Suomalainen rakennusteollisuus on liikaa sidoksissa muutamiin rakennusaineiden valmistajiin. Se hidastaa ekologisten vaihtoehtojen markkinoillepääsyä.

Rakennustietosäätiön uusien RT-ympäristöselosteiden avulla voi vertailla, paljonko rakennusmateriaalien valmistus kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja. Huomataan, että betoni on monessa mielessä hyvä materiaali, mutta puu on vielä parempi. Puutalon rakentaminen kuluttaa uusiutumatonta energiaa kaksi ja puoli kertaa vähemmän kuin kevytbetonitalon. Puutalo on ilmastonmuutoksen kannalta positiivinen: se sitoo hiilidioksidia sadaksi vuodeksi rakenteisiinsa, mitä betonitalo ei tee.

Kipsilevyt ovat varsin hyviä verrattuna lastulevyihin, mutta puukuitulevyt ovat vielä parempia. Ja eristeistä selluvilla päihittää mineraalivillat. Molemmat kuluttavat saman verran energiaa ja raaka-ainetta, mutta selluvillalla se on uusiutuvaa, mineraalivilloilla uusiutumatonta. Niinpä selluvilla sitoo hiiltä, mineraalivillojen valmistus lisää ilmakehän hiilipitoisuutta.

Rakennusaineteollisuus ei ole toistaiseksi osoittanut kiinnostusta luonnonmukaisten rakennusmateriaalien teolliseen valmistukseen. Se on jäänyt käsityöläisten ja pikkufirmojen kontolle. Perinnerakentajan on turha mennä rautakauppaan tai puutavaraliikkeeseen, jos haluaa rakentaa talonsa seinät olkisaviharkoista, klinkkerit savilaatoista, katon paanuista, maalata seinät kalkkimaalilla ja tehdä autotalliin pölkkylattian.

Nämä ovat vuosisatojen aikana hyväksi koeteltuja materiaaleja. Niistä voisi kehitellä hittituotteita esimerkiksi Saksan vihreille bauhaus-markkinoille.

PAULI VÄLIMÄKI