Soijanakkeja syödessä

Kesällä 11-vuotias tyttäremme ilmoitti ryhtyvänsä kasvissyöjäksi. Hankimme siis grilliin soijanakkeja. Niiden mielenkiintoinen maku sai minut pohtimaan taas kerran kasvissyönnin olemusta.

Tyttäreni perusteet vegetarismilleen olivat ymmärrettävät: hän ei halua syödä sikaa ja lehmää. Minäkin vastustan häkkikanaloita, broileritehtaita, eläinkokeita ja tehosikaloita. Mutta ehkä kasvissyönti ei sittenkään ole lopullinen ratkaisu. Karjatalous on sentään ollut kaikkien tuntemiemme sivilisaatioiden perusta jo 10 000 vuotta. Tehomaataloudella sen sijaan on ikää vasta 50 vuotta - sitä ennen tilat olivat pieniä, karja laidunsi vapaasti ja eläinten oikeudet olivat monessa mielessä jopa paremmat kuin pahnan pohjimmaisten ihmisten. Mihinkä lehmät, lampaat, siat ja kanat joutuisivat ilman karjataloutta? Metsiinkö villiintyisivät... Sitä paitsi luomuviljakin vaatii karjanlantaa höysteeksi.

Luomu- ja lähituotannon suosiminen on merkittävämpi vaihtoehto tehomaataloudelle ja globaalille elintarviketeollisuudelle kuin kasvissyönti. Jos globalisaatiokriitikkovegaanin ruokalautasella on aasialaista riisiä, amerikkalaista soijaa, eteläamerikkalaisia hedelmiä, afrikkalaisia pähkinöitä ja intialaista teetä, en rohkenisi kutsua sitä ekologiseksi ruokavalioksi. Enkä oikeastaan kauheasti korottaisi ääntä globalisaatiota vastaan.

Nämä soijanakit ovat myös kiinnostava tapaus. Soija on kasvissyöjien lihaa, soijasta tehty muotiruoka tofu on vegaanien juustoa. Mutta soijan syönti ei ole ekologisesti ja poliittisesti viatonta. Eurooppa tuo soijansa pääosin Yhdysvalloista. Ja siellä yli puolet soijasta on geenimanipuloitua. Kun Suomen tulli viime syksynä tutki soijaa sisältäviä tuontielintarvikkeita, joka kolmannesta löytyi GM-soijaa. Kun kuluttajaviranomaiset taas etsivät kauppojen hyllyiltä merkintöjä GM-raaka-aineen käytöstä, saalis oli laiha: yksi merkintä löytyi.

Veikkaan, että juuri kasvissyöjien joukosta löytyvät innokkaimmat geenimuuntelun vastustajat. Todennäköisesti he syövät tahtomattaan eniten myös geenimuunneltua soijaa.

Kasvissyöntikään ei siis ole viatonta eikä puhdasta. Silti diggaan Vilja-tyttäreni ratkaisua ja itse asiassa olen itsekin pikku hiljaa hivuttanut ruokavaliota kasvis- ja kalapainotteiseksi. Terveydellisistä ja ekologisista syistä. Tosiasia on, että tulevaisuudessa viljaa ei riitä länsimaiseen lihan tuotantoon, jos haluamme ruokkia maailman kasvavan väestön. Nuoret kasvissyöjät tekevät vapaaehtoisesti sen, minkä maailman enemmistö tekee pakon edessä: kerää ruokansa ravintoketjun alkupäästä.

PAULI VÄLIMÄKI