Luomua puutarhaan

Kesäloma kului pihalla ja puutarhassa. Oli mukava laiskotella ja opetella uutta asennetta puutarhanhoitoon: luonnonmukaista puutarhaa ei hoideta, vaan sitä tarkkaillaan.

Pentti Alanko ja Pirkko Kahila ovat kirjoittaneet mainion kirjan "Luonnonmukainen puutarha" (Tammi 2001). He arvostelevat suomalaisia pihoja "ruohoaavikoiksi", joita halkovat viivasuorat käytävät ja kanttisiksi leikatut pensasaidat. Tähän vihreään aavikkoon sitten istutetaan värikkäitä ja paljon hoitoa vaativia ulkomaisia perennoja.

Luonnonmukaisen puutarhan esikuvana on luonto itse. "Luonnossakaan ei kukaan hoida kasveja ja ne kukoistavat silti vuodesta toiseen", tuumivat Alanko ja Kahila. Luonnossa ei leikata ruohoa, ei kitketä rikkaruohoja eikä möyhennetä maata, ei lannoiteta eikä levitetä torjunta-aineita. Näitä työläitä hoitotoimia ei tehdä luonnonmukaisessa puutarhassakaan.

Alanko ja Kahila kieltävät luomupuutarhuria haravoimasta syksyllä lehtiä. Kyllä madot kompostoivat ne seuraavaan kesään mennessä. Myöskään kasvien kuihtuvia varsia ei leikata, vaan ne jätetään viherlannoitteeksi. Nämä ovat hyviä uutisia kaikille meille haravoimiseen ja kitkemiseen kyllästyneille.

Kasvit viihtyvät luomupuutarhassa, koska ne on valittu puutarhan luontaisten kasvupiirteiden, maaperän, varjostuksen ja kosteusolojen mukaan. Omista toiveista on osin luovuttava ja annettava luonnon tehdä lopullinen lajivalinta. Nurmikon tilalla on pihaketo, niitty tai tallauksen kestävä ruohikko, joka pysyy itsestään matalana. Pihakedolla kasvaa kymmeniä lajeja, kun nurmikko on yhden lajin "viherasfaltti".

Monikerroksisuus on yksi luomupuutarhan tunnus. Erillisiä kukkapenkkejä tai edes erillistä kasvimaata ei tarvita, vaan kukat voivat kasvaa omenapuiden tai pensaiden juurella, kaalit ja yrtit kukkien seassa. Luonnossakin kasvit kasvavat vähän sikin sokin. Varjoisuus on tärkeää, siksi puita ja pensaita istutetaan pihan reunalle leikatun aitapensaan sijaan.

Luomupuutarhassa suositaan ulkomaisten pitkälle jalostettujen lajien sijasta kotimaisia luonnonkasveja ja vanhoja maatiaisperennoja, kuten tarhaukonhattua, syysasteria, peurankelloa, särkynyttäsydäntä, sormustinkukkaa, ruskoliljaa, syysleimua, kulleroa tai palavaarakkautta. Pensaita ja hedelmäpuita hankkiessa kannattaa kysyä FinE-lajikkeita, ne on jalostettu vanhoista kotimaisista maatiaiskannoista.

Sopivia luonnonkasveja on paljon, esimerkiksi kissankello, kissankäpälä, pietaryrtti, mäkikuisma, päivänkakkara, kultapiisku ja lehtokielo. Elokuu on muuten sopivaa aikaa luonnonkasvien siementen keruulle.

Luonnonmukaisuuden lisääminen on tärkeää varsinkin kaupunkipihoilla ja -puistoissa. Se tuo luonnon monimuotoisuutta siihen lähiluontoon, jossa eniten aikaa vietämme.

PAULI VÄLIMÄKI