Huomaavaiset pyöräilijät

Heinäkuun helteissä oli ihana siirtyä bussin hikisistä penkeistä polkupyörän vilpoisaan satulaan. Kaupungilla käydessäni pyöräilin joka kerta eri reittiä. Löysin kotikaupungistani uusia nähtävyyksiä, paikkoja ja näkökulmia, joita en ollut tiennyt olevan olemassakaan.

Tämän kesän löytö oli elämyspyöräily, unohdettujen lapsuusmaisemien, nuoruuden nostalgisten piilopaikkojen tai kotikaupungin tuntemattomien kolkkien koluaminen. /Kokkolassa pyöräilin Elbaan, jossa vietin kansakoululaisena kesäleirejä. Uusi leirikeskus oli komea, mutta vanha Elba oli ihana. Sieltä löysin saman huumaavan koivujen tuoksun, joka toivotti meidät kansakoululaiset tervetulleiksi 1960-luvulla. / Pyörä oli ainoa oikea kulkuneuvo näille elämysmatkoille, koska se leväytti nostalgiset hajut, maut ja näyt suoraan läpi aistien. Ja milläs lapsuuden ja nuoruuden läpi kuljettiin, jollei polkupyörällä.

Nykypyöräilyn funktio on kuitenkin yhä useammin muualla kuin elämysmatkailussa. Pyörä on varsinkin isoissa kaupungeissa kätevin kulkupeli, nopea, saasteeton, meluton, vähän tilaa vaativa, edullinen ja kuntoa ylläpitävä. Suomalaiset kaupungit voisivat hyvin muuttua kesäajaksi pyöräilykaupungeiksi. Keskustoissa kiellettäisiin touko-elokuussa autoilu ja kaikki parkkipaikat muutettaisiin pyöräparkeiksi. Kaupungit varaisivat asukkaiden ja turistien käyttöön pantillisia citypyöriä Helsingin tapaan.

Tai sitten keskustan ja asuntoalueiden kadut muutettaisiin hidaskaduiksi, joilla autojen on sovitettava vauhtinsa pyöräilijöiden ja muun kevyen liikenteen mukaan. Silloin jatkuvaa polemiikkia aiheuttava pyöräily jalkakäytävillä voitaisiin kieltää ja pyörillä uskaltaisi liikkua autojen seassa. Pyöräilijöille voitaisiin myös antaa lupa ajaa yksisuuntaisilla kaduilla molempiin suuntiin, mikä on kaupunkipyöräilyssä luontevaa.

Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden jokakesäisessä kiistelyssä sympatiani ovat molempien puolella. Ns. yhdistetyt jalankulku- ja pyöräväylät ovat suomalaisen liikennesuunnittelun hölmöys. Ne sopivat vain pääväylien varteen ja silloinkin tulisi viivalla erottaa pyörä- ja jalankulkukaistat. Kaupunkikeskustoissa pyörille tulisi raivata omat kaistat tai muuttaa kadut hidaskaduiksi.

Koska pyöräilijät kuitenkin monessa kaupungissa on pakotettu jalkakäytäville, on siellä ajettava jalankulkijoiden ehdoilla - aivan samoin kuin autoilijoiden on hidaskaduilla ajettava pyöräilijöiden ehdoilla. Nyt olisi syytä perustaa "Huomaavaiset pyöräilijät" -liike. Huomaavaiset pyöräilijät hidastavat vauhtia jalkakäytävillä ja taluttavat pyörät ruuhkien läpi. He eivätkä puikkelehdi, vaan ajavat oikeaa reunaa. He antavat aina etusijan jalankulkijoille ja väistävät vastaantulijaa. Ja huomaavaiset pyöräilijät hymyilevät ystävällisesti vastaan tuleville mummoille ja muille kauniille naisille.

PAULI VÄLIMÄKI