Teknoväsyn vallassa

En koskaan ehtinyt potea teknohypeä. Juuri ja juuri opin lähettämään turhia tekstiviestejä. Silti poden jo teknoväsyä. Olen kansantaloudellinen riski: en ole kokonaiseen vuoteen vaihtanut kännykkää.

Periaatteessa pidän tietotekniikasta, näistä kevyistä, kannettavista, älykkäistä laitteista, jotka tekevät minut ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Minäkin ikään kuin kevennyn, sanokoon kylpyhuoneen vaaka mitä hyvänsä.

Käytännössä olen väsynyt tietotekniikkaan. Koen sen edessä jatkuvaa huonommuutta. En osaa käyttää hienon salkkumikroni ominaisuuksista kuin korkeintaan yhtä prosenttia. Mitähän tuokin lippalakkimies näyttöruudun yläreunassa tekee? Enpä ole viitsinyt kysyä. Tietokone on minulle yhä kirjoituskone.

IT-ala tuottaa uusia laitteita nopeammin kuin ennätän oppia käyttämään vanhoja. En omista skanneria, DVD-asemaa, MP3-soitinta, digikameraa, valokuvatulostinta ehkä taskumikroa. Itse asiassa kotimme teknologista tasoa kuvaa parhaiten se, että vaimoni kysyy kerran viikossa, että emmekö mekin voisi hankkia monitoimikonetta. Sellaiset olivat muodissa muistaakseni 1980-luvulla. En kyllä enää muista mitä niillä tehtiin.

En koskaan ehtinyt kokea WAPin turhuutta ja olen ajatellut hypätä myös gprs-puhelinten yli. Laiskuuteni uhkaa jo kansantalouden toimintakykyä. Koska en ole vuoteen vaihtanut kännykkää, joutui Nokia antamaan tulosvaroituksen ja kuntien yhteisöverotuotot romahtavat ja vanhukset joutuvat makaamaan taas koko päivän samoissa vaipoissa.

Elän siis vastuutonta ja alikehittynyttä e-elämää, jossa pelkkää laiskuuttani aiheutan itselleni
IT-kyvyttömyyden tuoman stressin ja saatan koko kansakunnan epävarmuuden tilaan.

Mutta hei. Lopultakin tekoni siis vaikuttavat johonkin! Päätän jatkaa samaa rataa. Huomaan esimerkiksi nauttivani sairaalloisesti vanhojen kirjojen selailemisesta. Paperin kahina ja musteen tuoksu tuntuvat samalta kuin paluu lapsuuden kodin hajumaailmaan. Internetin hajuton ja mauton selailu ei ole mitään verrattuna vaikkapa Mikael Karvajalan seikkailuihin 1500-luvun Euroopassa.

Ehkä teknoväsy on tarpeellinen minulle. Pauli E:n ei tarvitse muuttua ePauliksi. Tänä kesänä en ota tietokonetta mukaan lomalle. Ehkä jätän kännykänkin kotiin. Opettelen sen sijaan lukemaan luonnon, kukkien ja lintujen kieltä. Se on vielä kevyempää ja vielä älykkäämpää kuin tietotekniikan kieli.

PAULI VÄLIMÄKI