Autoja olohuoneessa

Potkulaudat ovat tämän kesän hittituote. Pikkulapset ajelevat niillä kotikulmilla aivan kuin minun lapsuudessani 1960-luvun alussa. Mutta nyt potkulaudoilla ajavat isot miehetkin kaupungin kaduilla. Se on viesti uudesta kaupunkikulttuurista.

Potkulauta on kätevä menopeli kaupungin keskustassa. Voit tuoda sen bussilla, ratikalla tai metrolla kotoa kaupunkiin ja työpäivän aikana sujautella asioille nopeasti. Potkulautailu ei vaadi edes opettelua, kuten viime kesän hitti, rullaluistelu.

Uudet kulkuneuvot vain korostavat kevyen liikenteen roolia liikkumismuotojen ykkösenä kaupunkikeskustassa. Auto on toivottoman kömpelö, hidas, saastuttava ja tilaa vievä kulkuneuvo keskusta-asioinnissa. Jalat ovat joustava, turvallinen, puhdas ja sopivan hidas ajoneuvo. Voit poiketa missä mielesi tekee ja kommunikoida kulkiessasi. Parkkipaikka kävelee mukanasi. Potkulauta, rullaluistimet tai rullalauta tuovat jalankulkuun tarvittaessa nopeutta.

Oli kaupunki iso tai pieni, sen keskusta on kaikkien kaupunkilaisten kohtaamispaikka, yhteinen olohuone. Harva meistä sallii enää tupakointia olohuoneessaan. Miksi sallimme autojen pakokaasuja, melua ja turvattomuutta siellä, missä istumme terassilla tai puistossa, kävelemme ostoksilla tai rupattelemme torilla? Yhä useammassa kaupungissa on oivallettu, että kävelykeskusta on aina kuulunut perinteiseen eurooppalaiseen kaupunkiin, se ei ole uusi keksintö, vaan paluuta ikivanhaan, elävään kaupunkikulttuuriin.

Kävelykatujen ja torien tulisi muodostaa verkosto, jossa voi sujuvasti ja turvallisesti liikkua kaupunkikeskustan laidasta laitaan jalan, potkulaudalla, rullaluistimin, kävelysauvoin, rollaattorilla, pyörätuolilla, pyörällisellä potkukelkalla tai lastenvaunuilla. Tämän autottoman keskustan reunoilla olisi hyvät pyöräparkit ja myös autoille parkkitalot. Eli niin autoilijat kuin pyöräilijät jättäisivät ajoneuvonsa kävelykeskustan reunoille ja laskeutuisivat jalkojensa varaan. Näin laantuisi myös jokakesäinen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välinen kiista siitä, saako jalkakäytävillä pyöräillä.

Tähän suuntaan on kaupunkikeskustoja kehitetty monissa Keski-Euroopan vanhoissa kaupungeissa. Ensimmäinen vastaväite, jonka kuulen, on tietysti Suomen pitkä, kylmä ja vetinen talvi. Se autioittaa kävelykeskustat puoleksi vuodeksi. Tähän on kaksi lääkettä. Tehdään ydinkeskustaan paljon katettuja kujia tai sisäpihoja ja avataan liiketalojen välille kulkureittejä niin, että keskustassa voi asioida "sisätiloissa". Ja toisaalta: voisimmehan muuttaa kaupungin keskustan autottomaksi vyöhykkeeksi keväästä syksyyn. Aina vappuna avattaisiin yhteinen olohuone.

PAULI VÄLIMÄKI