Paperiton viikko

Nuukuusviikon teemana on paperin kulutuksen vähentäminen. Ja katso: sellu- ja paperiyhtiöt ilmoittivat heti seisokeista. Kutsuvatko ympäristötietoiset kuluttajat paperiboikotillaan esiin edessä kummittelevaa lamaa?

Elämme ristiriitaisia aikoja. Paperin tuotanto ja vienti on ollut Suomen vaurauden puujalka. Mitä enemmän paperia, sen vauraampia suomalaiset. Ja sen yksipuolisempia puupeltoja Suomen metsät. Paperin tuotanto saastuttaa ilmaa ja vesiä. Kun talous nousee, luonto laskee, ja päinvastoin.

Suomalaiset ovat paperikansa: kulutamme 210 kiloa paperia vuodessa - lehtiä, mainoksia, vessapaperia, talouspaperia, käärepaperia, kopiopaperia, kirjoituspaperia, suttupaperia, hienopaperia, voimapaperia, kartonkia, aaltopahvia... Omituinen villitys on levinnyt kahviloihin: cafe lattea tarjoillaan pahvimukista, jota pidellään paperiliinalla.

Intialaiset selviävät 4 kilolla paperia vuodessa. Tosin se ei riitä edes perustarpeisiin, koulukirjoihin, laihaan sanomalehteen ja vessapaperiin. Virolaiset kuluttavat paperia 50 kiloa asukasta kohden vuodessa, ja ovat sivistyskansa. Kreikkalainen tulee toimeen 90 kilolla paperia.

Jos kaikki maailman kansat kuluttaisivat yhtä paljon paperia kuin suomalaiset, maailman paperinkulutus nelinkertaistuisi. Suomen paperitehtaiden vientikäyrät sojottaisivat samanlaisessa erektiossa kuin Nokia. Monitoimikoneiden kuljettajilla riittäisi töitä, tehtäväksianto olisi ytimekäs: kaatakaa kaikki. Mutta samalla saisimme sanoa: hyvästi Suomen aarniometsät, hyvästi Amazonin viidakot, hyvästi Taigan ikimetsät.

Vaan jos suomalaiset puolittaisivat paperinkulutuksensa ja tulisivat toimeen samalla paperimäärällä kuin kreikkalaiset, voisivat intialaiset ja virolaisetkin kuluttaa enemmän paperia luonnon siitä lisää kärsimättä. Siinä voittaisivat sekä talous että luonto.

Nuukuusviikon kotisivuilla (www.luontoliitto.fi) annetaan esimerkkejä Nuukasten perheen paperinsäästöstä: yhteisiä lehtiä naapureiden kanssa, pestävä suodatinpussi, irtoteetä, kotimehua, kangaskassi kauppaan, lehden sivusta kääritty kompostipussi, laina-astiat juhliin kertakäyttöastioiden sijaan, ravintolaruokaa pikaruoan tilalle, kankaiset nenäliinat takaisin...

Kaikenlaista mekin olemme kokeilleet. Esimerkiksi ilman talouspaperia tulee mainiosti toimeen. Pyyhe ja tiskirätti kelpaavat keittiöön 2000-luvullakin. Sanomalehti aamukahvin kera on must, sen sijaan aikakauslehdet lukisin jo mielelläni verkon kautta. Lapsemme konttasivat tyytyväisinä kangasvaipoissa. Imelänkeltaisen kakan sai villahousuista pois sappisaippualla. Onneksi lapset ovat jo juoksuiässä... Kerran innostuin ostamaan vaimolle synttärilahjaksi pestävän kuukautissienen. Se kuivui korpuksi kylppärin hyllyllä.

PAULI VÄLIMÄKI