Joutsenet palaavat

Joutsenien törähdykset taivaalla ovat kevään hienoimpia merkkejä. Yhä useampi vesilintujen Arktikaan osallistuva joutsen myös jää Suomeen pesimään. Kansallislinnun kotiutuminen Suomeen on yksi luonnonsuojelun menestystarinoista.

Minun lapsuudessani joutsen oli tuiki harvinainen näky. Vaikea uskoa, mutta tuo kaunis ja myyttinen Kalevalan lintu oli Suomessa vainojen kohteena koko viime vuosisadan alkupuoliskon. Vaikka joutsen rauhoitettiin jo vuonna 1934, sitä salametsästettiin ruoaksi, sen munia kerättiin syötäväksi ja myytäväksi.

1950-luvun alussa Suomessa pesi alle 20 laulujoutsenparia. Joutsen oli paennut ihmisen vainoa itärajan ja Lapin erämaihin. Nykyään laulujoutsenia pesii pohjois- ja keski-Suomessa noin 2000 paria. Lisäksi etelän rannikoille on levittäytynyt saman verran kyhmyjoutsenia.

Matti Leinonen antaa uudessa kirjassaan "Laulujoutsen, Suomen kansallislintu" (WSOY 2000) kunnian joutsenen pelastamisesta kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Kokolle. "Kahdella kirjallaan, Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954) hän opetti Suomen kansan rakastamaan ja kunnioittamaan laulujoutsenta."

Yrjö Kokon lyyriset kuvakirjat inhimillistivät joutsenen, ehkä siinä oli niiden tenhovoima. Hän antoi kuvaamilleen joutsenille nimet, Marski ja Hanna, Saarijärven Aino. Ja onhan joutsenella inhimillisiä piirteitä: se on yksiavioinen ja uskollinen puolisolleen, palaa joka kesä samalle pesimäpaikalleen, hoitaa lapsensa aikuiseksi asti. Joutsen taitaa elää ihmismäisemmin kuin me ihmiset!

Kokon kirjat muuttivat asenteita, salametsästys alettiin tuomita yleisesti, joutsenen pesistä tuli suojelukohteita, linnusta nähtävyys. Vaino väistyi yhden uhanalaisen eläinlajin yltä. Ja kun joutsenen suurin uhkatekijä, ihminen, oli saatu kuriin, ei lajin yleistymistä voinut mikään estää. Matti Leinonen arvelee, että lintukanta kasvaa sellaista vauhtia, että Suomessa voi pian pesiä jopa 10 000 joutsenparia. Se merkitsisi joutsenen leviämistä etelä-Suomen asutuille seuduille. Erämaiden säikystä asukista on tulossa joka järven lemmikki.

Samanlaisia tarinoita soisi tulevaisuudessa kerrottavan muistakin uhanalaisista eläinlajeista, esimerkiksi tutuista saimaannorpasta, saukosta, liito-oravasta, kiljuhanhesta, valkoselkätikasta, tunturipöllöstä tai maakotkasta. Tai tuntemattomammista lajeista kuten toutain, kääpiösarvikotilo, nuijarapuhämähäkki tai puropikkumalluainen. Uhanalaisia eläinlajeja on Suomessa yli 800.

Joutsenen tarinan opetus on, että petoeläin nimeltä kuluttajaihminen voi oppia elämään rauhanomaisesti muiden eläinlajien kanssa. Vai voiko? Hyväksymmekö luonnosta vain sen kauniit kasvot, jalon joutsenen ja hellyttävän saimaannorpan, mutta emme kaltaisiamme saalistajia, kuten ilveksiä, ahmoja tai susia?

PAULI VÄLIMÄKI