Ketut ja sudet
kuuluvat luontoon

Mikä yhdistää poronkäristystä ja Marimekkoa? Molemmat ovat joutuneet eläinoikeusaktivistien boikottiin. Suomikuva kirkastuu taas Euroopassa: olemme turkiksiin pukeutuva ja susia lahtaava kansa pohjan perukoilta.

Viidesosa Suomen vähälukuisesta susikannasta on tapettu, osa laittomasta, osa laillisesti poronhoitoalueella. Susien joukkosurma on kauhistuttanut meitä etelän ihmisiä niin, että lappilainen hotelliketju säikähti turistipakoa ja laittoi poronkäristyksen pariksi viikoksi boikottiin.

Kaupunkilaisena minun on tietysti helppo tuntea sääliä susien kohtalosta. Ne eivät uhkaa minun reviiriäni. Mutta ei taida maaseudullakaan montaa ihmistä olla, joka olisi edes suden ulvontaa päässyt kuulemaan. Suomen alueella elävät alle sata sutta eivät ole uhka ihmiselle. Porotaloudelle aiheutetut vähäiset vahingot korvaa valtio.

Sudet ja karhut, ketut ja ilvekset kuuluvat suomalaiseen luontoon. Meidän pitäisi suojella niitä yhtä ylpeinä kuin afrikkalaiset suojelevat norsujaan ja leijoniaan. Vain riittävän suuret erämaat ja luonnonsuojelualueet antavat elintilaa suurille petoeläimille. Sellaisia tarvitaan myös etelä-Suomeen.

Turkiseläinten kasvatus on petovihan kääntöpuoli. Villieläimet on "kesytetty", tarhattu tuotantoeläimiksi. Suomi on turkistarhauksen suurvalta, kettuja, minkkejä, supia ja naalia tuotetaan vuosittain yli 5 miljoonaa, saman verran kuin Suomessa on ihmisiä. Nykyaikaista teollista häkkitarhausta on harjoitettu noin 50 vuotta. Sinä aikana ei ketuista ja minkeistä ole saatu juurittua villieläimen vaistoja. Verkkohäkeissä ne eivät voi käyttäytyä lajinomaisella tavalla, eivät kaivaa, juosta, uida, piiloutua pesään, pariutua, elää normaalia perhe-elämää.

Monissa EU-maissa häkkitarhaus on rajussa vastatuulessa. Itävallassa ja Sveitsissä turkistarhaus on kielletty. Englanti kielsi turkistarhauksen viime marraskuussa kolmen vuoden siirtymäajalla. Hollannin hallitus hyväksyi tammikuussa minkkitarhauksen kieltävän lakiesityksen. Kettutarhaus on kielletty Hollannissa jo aiemmin. Ruotsissa tuli vuodenvaihteessa voimaan määräys, jonka mukaan ketuilla on oltava mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, kuten maan kaivamiseen. Käytännössä tämä lopettaa kettujen häkkitarhauksen.

Luonnonmukainen turkistarhaus ei ole käytännössä mahdollista. Se vaatisi eläintarhoja muistuttavat olot ja johtaisi siihen, että eläinten turkit eivät olisi niin laadukkaita kuin turhamaiset kuluttajat tahtovat. Siksi ainoa eettisesti kelvollinen vaihtoehto on turkistarhauksen lopettaminen. Elävä turkis ei ole vaatteena tarpeellinen, keinoturkikset ajavat saman asian. Toivottavasti Kirsti Paakkanenkin tajuaa tämän, pukeutuisin taas mielelläni maripaitaan.

PAULI VÄLIMÄKI