Mies ja auto

Miehen ja auton suhteessa on kolme vaihtoehtoa: tumpelo, rasvanäppi ja auton omistaja.

Tumpelot osaavat kyllä ajaa autoa, tankata, tarkistaa öljyt ja vaihtaa renkaat. Ehkä tulppien ja rikkinäisen lampun vaihtaminenkin onnistuu. Mutta kun moottori alkaa yskiä, he turvautuvat epäröimättä lähimmän rasvanäpin apuun.

Jokaisen tumpelon tuttavapiirissä on yksi rasvanäppi, joka pitää toivottomankin koneen käynnissä. Hän tulee uskollisesti apuun aina kun moottori yskii, nakuttaa, paukkuu, savuttaa tai sammuu. Hän kurvaa pihaan vielä vanhemmalla kotterollaan, aukaisee konepellin, kumartuu hetkeksi sen alle ja määrittelee sitten vian, lyhyesti ja täsmällisesti:

"Virranjakajan alipaineensäätimen kalvossa on reikä."

Apu ei jää diagnoosiin. Hän osaa myös sanoa, missä vika kannattaa korjata. Mistä löytyy puoli-ilmaiseksi käytettyjä osia, missä on edullinen ja nopea korjaamo tai missä on monttu jossa vian voi korjata itse.

Rasvanäpit ovat kierrätyksen veteraaneja. Heidän ansiostaan vanhat autonromut nyysitään putipuhtaiksi käyttökelpoisista osista. Heidän ansiostaan ikäloput autot pysyvät ajokunnossa. Heidän ansiostaan köyhäkin saa auton alleen. Heillä on oma maailmansa, öljyn, raudan, pellin ja romun maailma. Siellä on korjaamoita, varaosaliikkeitä, romuttamoita, syyläriverstaita ja epämääräisiä peltihalleja, joiden "montusta" nousee mustanpuhuva mies valmiina heittäytymään konepeltisi alle.

Heitä voi toki moittia siitä, että he ajavat saastuttavilla kotteroilla. Mutta ilman heitä nuo kotterot saastuttaisivat vieläkin enemmän.

Voi olla että nämä vanhojen autojen miehet ovat katoava kansanosa. He ovat mekaniikan taitureita. Uusien autojen moottorit sisältävät niin paljon elektroniikkaa ja tietotekniikkaa, että niiden korjaaminen tai edes vian etsiminen on eri miesten hommia.

Rasvanäpeille ja tumpeloille auto on vain ajopeli. Sen sijaan auton omistajille se on sijoitus. Rasvanäppi vaihtaa auton aina kun sopiva osuu kohdalle. Tumpelo ajaa samalla autolla niin kauan kuin se kulkee. Mutta auton omistaja tietää oikean hetken. Hän tekee kaupat silloin kun autosta saa vielä omansa pois. Hän tuntee auton tekniikan, mutta tuntemus on erilaista kuin värkkärin rasvanäpeissä. Omistaja ei edes vilkaise 80-luvun käytettyjä, hänen silmiinsä syttyy kiilto vasta vuosimallista -97 alkaen. Hänelle tärkeitä yksityiskohtia ovat ilmanjäähdytin, cd-soitin, kaukosäädettävä keskuslukitus, varkaudenestojärjestelmä ja muut yksityiskohdat, jotka tumpelot yhdistävät mieluummin kotiin kuin autoon.

Mutta auton vaihtajalle auto onkin koti. Siellä saa levätä ja kokea miten elämä sentään rullaa eteenpäin, kun pääsee töistä tai sieltä paikalleen jämähtäneestä kodista pois.

Niin, se piti vielä sanoa, että auton omistajat kadehtivat rasvanäppien taitoja ja rasvanäpit auton omistajien uusia autoja. Tumpelot kadehtivat molempia, mutta meitä tumpeloita ei kadehdi kukaan.

PAULI VÄLIMÄKI