Leikkipyssy

Uusi vuosi alkoi yhtä vauhdikkaasti kuin vanha loppui. Vaimo makasi keuhkokuumeessa ja minä leikin pyssyleikkejä kuusivuotiaan kanssa. Uusi revolveri katkesi, kun poikani pudotti sen kiivaan tulituksen jälkeen olohuoneen lattialle. Seurasi pitkä itku lyhyestä ilosta.

Nyt en aio kirjoittaa siitä, onko sopivaa ostaa lapselle leikkiaseita. Se kysymys ratkesi meidän perheessämme jo kauan sitten, kun esikoisemme kirjoitti joulupukille 7-vuotiaan itsevarmuudella: "Älä sitten enää tuo lahjaksi niitä leijoja." Juniorin asekokoelma on jo varsin kattava jouskareista haulikkoihin ja rynnäreistä laserpistooleihin. Siinä on vain yksi vika: lähes kaikki pössäkät ovat rikki.

Ja kun katselen lapsiemme lelulaatikoita, huomaan, että siellä on kunnioitettava määrä rikkinäisiä leluja. Varsinkin kaikki elektroniset vempaimet ovat räsänä, robotit eivät enää kulje, poliisiautot ovat vaienneet, nuket eivät puhu, tietokonepelien piipitys on lakannut eikä helikopteri liikahdakaan. Rojuksi muuttuneiden lelujen käyttöarvo on romahtanut.

Poika lopettaa itkun tirsutuksen, kun isä lupaa teipata katkenneen revolverin piipun yhtä hyvin kuin kaksi katkennutta haulikkoa. "Mutta laita tällä kertaa näkymätöntä teippiä siihen." Tämä pyssy kesti urheat kolme päivää ehjänä. Ja paketissa luvattiin, että se "sisältää vain rautaosia".

Kulutusyhteiskunnan yksi surkeuksista on se, että tavaran runsaus ja massatuotteiden halpuus saavat kuluttajat turtumuksen tilaan. En minäkään lähde markettiin valittamaan, että leikkipyssy hajosi jo ensimmäisessä maailmansodassa. Kai hintalaatusuhde on kohdallaan, kun kolmen ja puolen euron kiinalaispyssy kestää kolme ja puoli päivää?

Emmehän me kiltit suomalaiskuluttajat valita isommistakaan huiputuksista. Teleoperaattorit saavat nyhtää meiltä markan tekstiviestistä, jonka tuotantokulut ovat viisi penniä. Tietokoneohjelmien valmistajat saavat muuttaa ohjelmiaan niin, että sinun täytyy ostaa uusi tietokone vuoden välein saadaksesi ohjelmat toimimaan. Maksamme kyselemättä kymmenkertaisen hinnan "merkkituotteista", vaikka ne erottaa "halpatuotteista" vain ylikansallinen mainonta.

Suomesta puuttuu ärhäkkä kuluttajaliike, joka olisi vastavoima markkinoiden vallan kasvulle. Meillä on kyllä ärhäkkä kuluttaja-asiamies, mutta sen lisäksi tarvittaisiin kuluttajien omavalvontaa. Esimerkiksi USA:ssa kuluttajilla on voimakas ase, ryhmäkanne, jolla on pistetty muun muassa tupakkafirmoja polvilleen.

Suomalainen kuluttaja on liian kiltti. Ja kiltit kuluttajat häviävät aina. Kuusivuotiaskin tietää, että pyssyn pitää olla kolauksenkestävä.

PAULI VÄLIMÄKI