Kummilapsi

Kymmenvuotias tyttäreni katseli keskittyneesti MTV:n gaalailtaa, jossa houkuteltiin suomalaisia hankkimaan kummilapsi kehitysmaasta. "Minä haluan kummitytön Tansaniasta, soita heti ohjelmaan!" Ja isähän soitti. Nyt mietin, onko tämmöisillä heräteostoksilla kuluttajansuojaa.

840 miljoonaa ihmistä elää kehitysmaissa aliravittuina. Joka päivä 19 000 lasta kuolee nälkään ja siitä johtuviin sairauksiin. 250 miljoonaa lasta käy töissä henkensä pitimiksi. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 6 - 11 -vuotiaista lapsista alle puolet käy koulua.

Inhottavia lukuja. Niiden luetteleminen osoittaa kolumnistilta ilonpilaajan luonnetta. Miksi pohtia näin vaikeita, vaikka Suomella menee hyvin, talous kasvaa ja vaurautta syntyy kuin itsestään. Ei kai rikastuminen ole synti, jota pitäisi pyytää anteeksi sen takia, että kaikki eivät voi rikastua!

Siinä tulikin jo yksi vastaus. Ajan henki tarjoaa tätä oman edun tavoittelun moraalia, egoetiikkaa. Syödään, juodaan ja naidaan, onhan meillä vielä vähän aikaa.

Useimmat suomalaiset taitavat kuitenkin ajatella toisin, ainakin vielä. Meidät on kasvatettu kristillisen hapatuksen hengessä: minkä toivoisitte toisten teille tekevän, tehkää te samoin heille. Kultaisen säännön etiikka tuottaa hyväntekeväisyydelle altista mieltä.

Siihen koukkuun minäkin menin, kun hellyin soittamaan MTV:n gaalaan ja tilaamaan kummilapsen Tansaniasta hintaan 140 mk/kk. Tyttäreni alkoi väsätä kirjettä ja isäkin tunsi hetken olevansa hyvä ihminen. Kunnes kuuli radiouutisista, että gaalan järjestäjä, Plan International, käytti viime vuoden lahjoituksista suurimman osan hallinto- ja markkinointikuluihin. 12 miljoonasta markasta vain 5 miljoonaa lähti ulkomaille, ja siitäkin osa ilmeisesti kansainvälisen organisaation kuluihin.

Minua on huijattu. Ja tytärtäni myös, mutta hänelle en halua kertoa asiasta. Hän odottaa jo ensimmäistä kirjettä Tansaniasta, mutta minä taidan selvittää, onko näissä kaupoissa seitsemän päivän palautusoikeutta. Kyllä hyväntekeväisyydessäkin tulee jokin kuluttajansuoja olla. Plan on tullut ryminällä Suomeen ja näyttävä markkinointi vaatii rahaa, mutta kohtuus kaikessa. Lahjoittajalle tulisi aina kertoa, paljonko varoista käytetään systeemin hyväksi.

Pelkään, että tällaiset paljastukset lisäävät välinpitämättömyyttä. Hyväntekeväisyys näyttää hyväuskoisten hölmöilyltä. Oman edun tavoittelu sen sijaan näyttää mallia menestykseen.

En antanut periksi. Kummeja välittävät monet järjestöt, mm. Interpedia, Suomen Lähetysseura ja SOS-Lapsikylä. Soitin Interpediaan ja kysyin pelin sääntöjä. Heillä kuukausimaksu on yleensä 100 markkaa ja siitä menee korkeintaan 20 markkaa hallintoon. Kehitysmaahan lähtevä 80 markkaa jaetaan siten, että 60 markkaa menee kohdeyhteisölle, esimerkiksi koululle ja 20 markkaa suoraan lapselle.

Tarjous johti lähempään tutustumiseen.

PAULI VÄLIMÄKI