Pauli Välimäki

Lenkkareita ostamassa

Tavaratalon hulluilla päivillä on paha tehdä viisaita valintoja. Lenkkareita on kyllä tarjouksessa, mutta tuoteseloste on vaillinainen. Siinä ei kerrota mitään ympäristömyrkyistä, lapsityövoimasta saati työntekijöiden ihmisoikeuksista. Eettisesti valmistetut lenkkitossut eivät ole tarjoustuote - vielä.

Kiinalaislenkkareiden 16-vuotias liimaaja saa lenkkariparista viisi markkaa, kun niiden hinta kaupassa on 500 markkaa. Sen lisäksi hän saa haistella myrkyllisiä liimoja 11 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa. Lenkkarit tehdään erityistuotantoalueella, jollaisia on perustettu useisiin kehitysmaihin. Halpa työvoima, olemattomat työntekijöiden oikeudet ja löysät ympäristömääräykset houkuttelevat ylikansallisia yhtiöitä. Ja niin me vauraiden maiden kuluttajat saamme kotimme täyteen edullista viihde-elektroniikkaa, tietotekniikkaa, leluja, tekstiilejä ja juoksukenkiä.

Maailman palkansaajien enemmistö ansaitsee alle kympin päivässä. Heillä ei ole edustajia tuponeuvotteluissa, joissa kinastellaan taas siitä, nostetaanko tuntipalkkoja 50 penniä enemmän vai vähemmän. Mutta voisimmeko me kuluttajat nostaa kehitysmaiden alipalkattujen ihmisten ansiotasoa ostamalla toisin?

Boikotit eivät maailmankauppaan tahdo purra. Parempi vaihtoehto ovat reilun kaupan tuotteet ja yritysten eettiset standardit. Suomessa myydään jo reilun kaupan kahvia, teetä, kaakaoa, suklaata ja hunajaa. Esimerkiksi puolen kilon kahvipaketista viljelijä saa 3,50 markkaa lisäliksaa maailmanmarkkinahintaan verrattuna. Meidän perhe on siirtynyt kokonaan reilun kaupan kahviin. Näin yritämme siirtää oman osuutemme palkankorotuksista sinne, missä tarve on suurin.

Eettisiä standardeja on alettu laatia isoissa yrityksissä yhtä innokkaasti kuin kymmenen vuotta sitten ympäristöjärjestelmiä. Kesko on ottanut käyttöön sosiaalisen vastuun kansainvälisen SA8000-standardin. Siinä edellytetään, että tuotteen valmistaja turvaa työntekijöille kansainvälisesti sovitut perusoikeudet eikä palkkaa lapsityövoimaa. Standardin on hyväksynyt vasta alle sata yritystä.

Kestänee siis vielä vuosia, ennen kuin voin ostaa reilun kaupan lenkkarit. Standardin ongelma on myös se, että kuluttajana en tiedä, onko juuri nuo himoitsemani lenkkarit tuotettu eettisen seulan läpäisseessä firmassa. Sitä ei tuoteselosteessa kerrota. Minusta se olisi vähintään yhtä tärkeä tieto kuin tuotemerkki tai kengän koko.

PAULI VÄLIMÄKI

Usko tai älä, etiikka on tulossa bisnekseen. USA:ssa lähes kaikilla suuryhtiöillä on eettisen johtamisen säännöt. Myös Suomessa monet firmat tekevät sellaisia.


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Lenkkareita ostamassa Tavaratalon hulluilla päivillä on paha tehdä viisaita valintoja. Lenkkareita on kyllä tarjouksessa, mutta tuoteseloste on vaillinainen. Siinä ei kerrota mitään ympäristömyrkyistä, lapsityövoimasta saati työntekijöiden ihmisoikeuksista. Eettisesti valmistetut lenkkitossut eivät ole tarjoustuote - vielä. Kiinalaislenkkareiden 16-vuotias liimaaja saa lenkkariparista viisi markkaa, kun niiden hinta kaupassa on 500 markkaa. Sen lisäksi hän saa haistella myrkyllisiä liimoja 11 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa. Lenkkarit tehdään erityistuotantoalueella, jollaisia on perustettu useisiin kehitysmaihin. Halpa työvoima, olemattomat työntekijöiden oikeudet ja löysät ympäristömääräykset houkuttelevat ylikansallisia yhtiöitä. Ja niin me vauraiden maiden kuluttajat saamme kotimme täyteen edullista viihde-elektroniikkaa, tietotekniikkaa, leluja, tekstiilejä ja juoksukenkiä. Maailman palkansaajien enemmistö ansaitsee alle kympin päivässä. Heillä ei ole edustajia tuponeuvotteluissa, joissa kinastellaan taas siitä, nostetaanko tuntipalkkoja 50 penniä enemmän vai vähemmän. Mutta voisimmeko me kuluttajat nostaa kehitysmaiden alipalkattujen ihmisten ansiotasoa ostamalla toisin? Boikotit eivät maailmankauppaan tahdo purra. Parempi vaihtoehto ovat reilun kaupan tuotteet ja yritysten eettiset standardit. Suomessa myydään jo reilun kaupan kahvia, teetä, kaakaoa, suklaata ja hunajaa. Esimerkiksi puolen kilon kahvipaketista viljelijä saa 3,50 markkaa lisäliksaa maailmanmarkkinahintaan verrattuna. Meidän perhe on siirtynyt kokonaan reilun kaupan kahviin. Näin yritämme siirtää oman osuutemme palkankorotuksista sinne, missä tarve on suurin. Eettisiä standardeja on alettu laatia isoissa yrityksissä yhtä innokkaasti kuin kymmenen vuotta sitten ympäristöjärjestelmiä. Kesko on ottanut käyttöön sosiaalisen vastuun kansainvälisen SA8000-standardin. Siinä edellytetään, että tuotteen valmistaja turvaa työntekijöille kansainvälisesti sovitut perusoikeudet eikä palkkaa lapsityövoimaa. Standardin on hyväksynyt vasta alle sata yritystä. Kestänee siis vielä vuosia, ennen kuin voin ostaa reilun kaupan lenkkarit. Standardin ongelma on myös se, että kuluttajana en tiedä, onko juuri nuo himoitsemani lenkkarit tuotettu eettisen seulan läpäisseessä firmassa. Sitä ei tuoteselosteessa kerrota. Minusta se olisi vähintään yhtä tärkeä tieto kuin tuotemerkki tai kengän koko. PAULI VÄLIMÄKI Usko tai älä, etiikka on tulossa bisnekseen. USA:ssa lähes kaikilla suuryhtiöillä on eettisen johtamisen säännöt. Myös Suomessa monet firmat tekevät sellaisia.