Pauli Välimäki

Luomu käy kukkarolle

Luomuruokaa saa tavallisista marketeista jo aika mukavasti. Joskus täytän kärryni pääosin luomulla: leivät, maito, jugurtti, perunat, vihannekset, kananmunat, kahvi ja jopa juusto saattavat olla luomua. Vain kassakuitin loppusumma hirvittää.

Kuluttajat ovat tuoreen tutkimuksen mukaan valmiit maksamaan luomusta 10 - 25 % lisähintaa, koska kokevat luomutuotteet ympäristöystävällisiksi. Todellisuudessa luomu maksaa paljon enemmän ja korkea hinta on noussut tärkeimmäksi esteeksi luomun menekin kasvulle.

Esimerkiksi luomumaito ja luomuruisleipä maksavat 40 - 55 % enemmän kuin tavallinen maito ja leipä. Markoissa ero ei tietenkään ole suuri, se on vain pari markkaa. Sen voin aivan hyvin maksaa ja siksi meidän perhe ei muuta juokaan kuin luomumaitoa.

Mutta kun innostun kokoamaan koko ostoskärryn luomua, nousee ruokalasku kohtuuttomasti. Kuluttajaviraston vertailussa luomuruokakori maksoi 65 prosenttia enemmän. Perheemme kuukauden ruokalasku nousisi 3000 markasta lähes 5000 markkaan. Onneksi kaikkia ruokia ei vielä saa luomuna!

Haluan ostaa luomutuotteita, vaikka ne maksavat enemmän, koska ne ovat maukkaita, mutta ennen kaikkea, koska arvelen niiden olevan puhtaita ja puhtaasti tuotettuja. Äskeinen elinkaaritutkimus vahvisti tämän maidon osalta. Luomumaidon tuotanto kuormittaa luontoa puolet vähemmän kuin tavallisen maidon tuotanto.

Luomuruisleipä sai kuitenkin tutkijoilta huutia. Sen tuotanto rasittaa luontoa jopa enemmän kuin tavallisen ruisleivän tuotanto. Syynä on luomuviljelyn alhainen satotaso. Peltohehtaaria kohden luomuviljely aiheuttaa kyllä selvästi vähemmän ympäristöhaittoja kuin tavallinen viljely, mutta kun tuloksena on puolet vähemmän leipiä, putoaa ekotase pakkasen puolelle.

Harmittava takaisku. Mitenkähän tähän pitäisi suhtautua? Ei auta vaihtaa luomuvehnäseen, koska tilanne on sama kaikessa viljan viljelyssä. Luomuviljelijät ovat tulokset kiistäneet. Heidän mukaansa luomutiloilla ei ravinteita haaskata niin paljon, eivätkä satotasot aina ole niin alhaisia kuin tutkijat teoreettisissa malleissaan olettavat. Sitä paitsi luonnon kannalta oleellista on kuitenkin ympäristökuormitus hehtaaria eikä leipäkiloa kohden.

Koko kansakunnan tasolla siirtyminen luomuun edellyttäisi siis sitä, että viljatuotteita käytettäisiin nykyistä vähemmän. Se onnistuisi vähentämällä rehuviljan ja lihakarjan tuottamista ja lisäämällä kasvisten osuutta ravinnossamme. Pienempi peltoala riittää ruoan tuotantoon, kun sitä ei jalosteta lihaksi saakka. Näin viljaa voidaan tuottaa vähän tehottomammin, mutta luonnonmukaisemmin.

Huh huh, löytyipäs vielä perustelu maksaa kaksi markkaa luomulisää ruisleivästä.

PAULI VÄLIMÄKI


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Luomu käy kukkarolle Luomuruokaa saa tavallisista marketeista jo aika mukavasti. Joskus täytän kärryni pääosin luomulla: leivät, maito, jugurtti, perunat, vihannekset, kananmunat, kahvi ja jopa juusto saattavat olla luomua. Vain kassakuitin loppusumma hirvittää. Kuluttajat ovat tuoreen tutkimuksen mukaan valmiit maksamaan luomusta 10 - 25 % lisähintaa, koska kokevat luomutuotteet ympäristöystävällisiksi. Todellisuudessa luomu maksaa paljon enemmän ja korkea hinta on noussut tärkeimmäksi esteeksi luomun menekin kasvulle. Esimerkiksi luomumaito ja luomuruisleipä maksavat 40 - 55 % enemmän kuin tavallinen maito ja leipä. Markoissa ero ei tietenkään ole suuri, se on vain pari markkaa. Sen voin aivan hyvin maksaa ja siksi meidän perhe ei muuta juokaan kuin luomumaitoa. Mutta kun innostun kokoamaan koko ostoskärryn luomua, nousee ruokalasku kohtuuttomasti. Kuluttajaviraston vertailussa luomuruokakori maksoi 65 prosenttia enemmän. Perheemme kuukauden ruokalasku nousisi 3000 markasta lähes 5000 markkaan. Onneksi kaikkia ruokia ei vielä saa luomuna! Haluan ostaa luomutuotteita, vaikka ne maksavat enemmän, koska ne ovat maukkaita, mutta ennen kaikkea, koska arvelen niiden olevan puhtaita ja puhtaasti tuotettuja. Äskeinen elinkaaritutkimus vahvisti tämän maidon osalta. Luomumaidon tuotanto kuormittaa luontoa puolet vähemmän kuin tavallisen maidon tuotanto. Luomuruisleipä sai kuitenkin tutkijoilta huutia. Sen tuotanto rasittaa luontoa jopa enemmän kuin tavallisen ruisleivän tuotanto. Syynä on luomuviljelyn alhainen satotaso. Peltohehtaaria kohden luomuviljely aiheuttaa kyllä selvästi vähemmän ympäristöhaittoja kuin tavallinen viljely, mutta kun tuloksena on puolet vähemmän leipiä, putoaa ekotase pakkasen puolelle. Harmittava takaisku. Mitenkähän tähän pitäisi suhtautua? Ei auta vaihtaa luomuvehnäseen, koska tilanne on sama kaikessa viljan viljelyssä. Luomuviljelijät ovat tulokset kiistäneet. Heidän mukaansa luomutiloilla ei ravinteita haaskata niin paljon, eivätkä satotasot aina ole niin alhaisia kuin tutkijat teoreettisissa malleissaan olettavat. Sitä paitsi luonnon kannalta oleellista on kuitenkin ympäristökuormitus hehtaaria eikä leipäkiloa kohden. Koko kansakunnan tasolla siirtyminen luomuun edellyttäisi siis sitä, että viljatuotteita käytettäisiin nykyistä vähemmän. Se onnistuisi vähentämällä rehuviljan ja lihakarjan tuottamista ja lisäämällä kasvisten osuutta ravinnossamme. Pienempi peltoala riittää ruoan tuotantoon, kun sitä ei jalosteta lihaksi saakka. Näin viljaa voidaan tuottaa vähän tehottomammin, mutta luonnonmukaisemmin. Huh huh, löytyipäs vielä perustelu maksaa kaksi markkaa luomulisää ruisleivästä. PAULI VÄLIMÄKI