Pyörä sopii
kaupunkiin

Pyöräilijät ja jalankulkijat ovat tänäkin kesänä sotineet lehtien yleisönosastoissa. Pyöräilijät kuulemma uhkaavat jalankulkijoiden turvallisuutta jalkakäytävillä, jalankulkijat kuulemma toikkaroivat puolelta toiselle eivätkä tarkkaile muuta liikennettä. Kiistely paljastaa suomalaisesta liikennekulttuurista polkupyörän mentävän aukon.

Jalankulkijoiden huoli on sinänsä ymmärrettävä. Pyörillä ajetaan yhä lujempaa, jalankulku on yhä moninaisempaa rullaluistelijoineen, rollaattoreineen, sauvakävelijöineen ja skeittaajineen. Kevyen liikenteen kehitys on tehnyt kyseenalaiseksi yhdistetyt jalankulku- ja pyörätiet, nuo suomalaisen liikennesuunnittelun helpot ja halvat ratkaisut.

Sekä jalankulkijat että pyöräilijät tarvitsevat omat väylänsä, vähintäänkin omat kaistansa ja liikennemerkkinsä. Kaupungissa pyörä on verraton kulkupeli, saasteeton, nopea, edullinen ja kätevä. Mutta sen yleistyminen vaatii sujuvaa pyöräteiden verkostoa. Pyörällä ei ajeta vain pisteestä A pisteeseen B, vaan sillä risteillään paikasta kolmanteen.

Euroopan vilkkaimmasta pyöräilymaasta, Hollannista, kannattaa ottaa oppia. Esimerkiksi Delftin kaupungissa yksisuuntaisilla kaduilla on sallittu kaksisuuntainen pyöräily. Vilkkaissa risteyksissä on pyöräilijöille omat liikennevalot. Ja jos pyöräillään autotiellä, on risteyksiin maalattu pyöräilijöiden odotusalueita. Matalat rotvallit ja korokkeet risteyksissä lisäävät pyöräilyn sujuvuutta ja kevyen liikenteen turvallisuutta. Yhdistetyillä kevyen liikenteen väylillä pyörätie on erotettu jalankulkutiestä keskiviivoilla ja liikenteenjakajilla. Maalatut pyörätiet ja selkeät liikennemerkit helpottavat pyörätien tunnistamista.

Suomessa auto on liikennevälineiden kuningas. Sillä ajetaankin eniten kilometrejä. Mutta joka kolmas kilometri kävellään tai pyöräillään. Sitä paitsi keskimääräinen liikenteessä vietetty aika on pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla yhtä suuri kuin henkilöautoilijoilla. Kevyt liikenne tulisi nostaa tasaveroiseen asemaan autoilun kanssa - ja asuntokaduilla selvästi etusijalle.

Pyöräily voisi korvata suuren osan automatkoista. Jopa 40 prosenttia henkilöautolla ajetuista matkoista on alle 5 kilometrin mittaisia. Vähän liian pitkiä kävellä, mutta juuri sopivia pyöräillä. Pyöräilyä voisi edistää myös perustamalla kaupunkien keskustoihin pyöräparkkeja, joihin pyörän voisi jättää turvallisesti säilöön, huoltaa sitä tai vuokrata pyörän päiväksi tai viikoksi. Siellä voisi myös ottaa hikisen työmatkan päätteeksi suihkun, vaihtaa verkkarit kauluspaitaan ja kravattiin ja kävellä vihellellen töihin.

PAULI VÄLIMÄKI