Päänsärkynä PVC

Sitä saattaa olla tapeteissa, muovimatoissa, kattolampuissa, vesi- ja viemäriputkissa, suihkuverhoissa, sadetakeissa, kumisaappaissa, lasten leluissa. Talon ulkopuolella sitä voi löytyä ikkunalistoista, vesirännien ja peltikaton pinnoitteista, puutarhatuoleista. Moni asuu huomaamattaan sen piirittämänä.

Se on polyvinyylikloridi, eli PVC-muovi. Se nousi taas otsikoihin, kun Hesari kirjoitti lääketieteen tohtori Jouni Jaakkolan tutkimuksesta, jonka mukaan kodeissa, joissa on muovitapetit ja -matot, pikkulapset sairastavat keskimääräistä enemmän astmaa ja hengitystien tulehduksia.

Tulokset voidaan kiistää sanomalla, että yhtä hyvin astma ja yskä voivat aiheutua tupakoinnista, koiran karvoista, homeitiöistä tai olla perinnöllisiä. Varmasti allergioiden lisääntymiseen onkin monia syitä, mutta muovipinnoitteet yhdistettynä huonosti tuulettuvaan sisäilmaan saattavat olla syypäitä nekin. Ylipäätään nykyajan rakennusmateriaaleista - maaleista, liimoista, eristeistä, betonista, tasotteista - erittyy huoneilmaan kymmeniä erilaisia kaasuja varsinkin kun materiaalit ovat uusia. Paradoksaalista kyllä, uuteen taloon ei kannattaisi muuttaa!

Vaikka lopputuote - muoviämpäri tai luottokortti - on viaton tuote, sen raaka-aineet eivät ole. PVC:ssä on useita haitallisia aineita - vinyylikloridi itsessään on myrkyllinen aine, kloori aiheuttaa palaessaan korroosiohaittoja ja voi synnyttää myrkyllisiä palamisyhdisteitä. PVC-muoveissa käytetään erilaisia lisä- ja apuaineita, kuten pehmentimiä ja kovettimia, joista esimerkiksi joidenkin ftalaattien on eläinkokeissa todettu aiheuttavan hormonihäiriöitä.

Kymmenisen vuotta sitten ympäristöjärjestöt kampanjoivat näkyvästi PVC:tä vastaan. Sen seurauksena PVC poistettiin elintarvikepakkauksista lähes kokonaan. Suurin osa polyvinyylikloridista käytetäänkin nykyään rakennusmuoveihin ja erilaisiin kestokulutustavaroihin. Myös tuontitavaroissa sitä on paljon - esimerkiksi Kaukoidässä valmistettujen lelujen ja kulutustavaroiden kuplapakkauksissa.

Muoviteollisuus on kritiikin edessä yrittänyt kehittää ympäristöystävällisempää PVC:tä vaihtamalla haitallisimpia pehmittimiä ja kovettimia vähemmän haitallisiin. Rakentajat voivat valita pinnoitemateriaaleiksi vähäpäästöisiä M 1 -luokan materiaaleja. Kuluttajat voivat valita seinilleen paperitapetteja ja lattiaan lautaa, linoleumia tai kaakelia. Myös terassien ja takapihojen kömpelöt kummitukset - muoviset puutarhakalusteet - siirtäisin kiiruusti muovimuseoon.

Vaihtoehtoja on, vaikka täysin PVC-vapaata kotia tuskin löytyykään, vähintään sähköjohdoissa sitä on joka kodissa. Mutta siitä ei kannata päänsärkyä ottaa.

PAULI VÄLIMÄKI