Omistaminen on
vanhanaikaista


Asunto, auto, kesämökki. Siinä suomalaisen omistuskulttuurin kivijalat. Niiden hankkimiseksi moni sitoutuu elinikäisiin velkoihin ja uhraa parhaat työvuotensa. Ehkä tässä kivijalassa on havaittavissa hiushalkeamia, sillä muita vaihtoehtoja on tarjolla yhä enemmän: vuokraaminen, lainaaminen, liisaaminen, kimppaomistus.

Viime vuosiin asti omistusasunto on ollut monille perheille ainoa vaihtoehto.Vasta nyt on alettu rakentaa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, joihin ei kysytä tulorajoja. Oli suomalainen kummajainen, että vuokra-asumista pidettiin vuosikymmeniä vain sosiaalisena asumismuotona. Myös asumisoikeus- ja osaomistusasuntojen suosio kertoo uusien vaihtoehtojen tarpeesta.

Paradoksaalista kyllä, omistamisen arvo laskee sitä mukaa kun tavaramaailma runsastuu. Yltäkylläisessä markkinataloudessa olennaista ei enää ole, kuka omistaa, vaan kuka osaa käyttää. Yritykset ovat oivaltaneet tämän jo kauan sitten, ne vuokraavat paitsi rahaa, myös tiloja, koneita, kalustoa, työvoimaa ja palveluja. Nokia ei taida omistaa montakaan uusista, mustalasisista pilvilinnoistaan, vaan toimii niissä vuokralaisena.

Kotitaloudet voisivat soveltaa samaa strategiaa paitsi asumiseen, myös liikkumiseen, lomailuun, palveluihin ja erilaisten kodinkoneiden käyttöön. Omistaminen ei ole kovin rationaali suhde tavaraan, joka on kallis mutta jota käytetään vain harvoin. Sellaisia ovat useissa perheissä esimerkiksi kesämökki, ruohonleikkuri, sirkkeli, ompelukone, painepesuri, peräkärry, frakki, juhla-astiasto tai vaikka kirjahyllyssä pölyttyvät, kerran luetut kirjat.

Ja silti minäkin raahaan lukemattomat kirjat - ei suinkaan divariin, vaan kellariin pahvilaatikoihin! Omistaminen on meissä syvällä, yhteisomistus maistuu yhä sosialismilta, lainaaminen on vähän hävettävää ja vuokraaminen tuntuu kalliilta. Vaikka tiedämme, että omaan huoneistosaunaan heittämillämme rahoilla saisi asuinalueelle ylellisen yhteiskylpylän, hikoilemme mieluummin ikiomassa komerossa. Vaikka kilometri omalla autolla maksaa kaksi markkaa, vuokra-autolla 1,50 ja julkisilla vain markan, useimmat valitsevat oman auton.

Huudan markkinataloutta avuksi murtamaan yksityisomistuksen vanhanaikaista ylivaltaa. Samalla tavalla kuin asuntoihin myydään vuokra-, osaomistus- ja asumisoikeuksia, tulisi tavaroihin olla tarjolla vain käyttösuhde. Esimerkiksi tietokoneita ja autoja vaihdetaan monissa perheissä niin usein, että niiden omistaminen on jokseenkin turhanaikaista.

Sitä paitsi tavaroiden tai palveluiden vuokraaminen on ekotehokasta. Omaa kesämökkiä käyttäisin ehkä kuukauden vuodessa, vuokramökin käyttöaste on moninkertainen. Samalla säästyisi kilometritolkulla rantaviivaa rakentamiselta.

PAULI VÄLIMÄKI