|
Kompostia kääntämässä
Kompostointi on osa puutarhanhoitoa, mutta se on myös ympäristöteko. Kaatopaikalla eloperäiset jätteet mätänevät ja tuottavat metaania, joka on paha kasvihuonekaasu. Kompostista haihtuu lähinnä vesihöyryä. Nykyään biojätteet kerätään kerrostaloista useimmilla paikkakunnilla jätehuoltoyhtiöiden komposteihin. Omakotialueilla kompostointi on asukkaan vastuulla. Kuinkahan suuri osa kerrostaloasukkaista lajittelee biojätteet ja kuinka suuri osa omakotiasukkaista kompostoi itse? Eräistä jäteyhtiöiden tilastoista voi päätellä, että noin kolmasosa biojätteestä kerätään kompostoitavaksi. Ehkä kotikomposteissa muhii toinen kolmasosa - mutta yhä ainakin kolmasosa, ellei puolet eloperäisestä jätteestä päätyy kaatopaikoille kasvihuoneilmiötä kiihdyttämään. Viisihenkisessä perheessämme on 600-litrainen kompostori. Siihen mahtuvat vuoden keittiöjätteet. Itse asiassa enemmänkin, nytkin pönttö oli vielä vajaa. Palaessaan ja maatuessaan jäte painuu kasaan, ämpärillisestä ruuantähteitä syntyy puoli ämpärillistä kompostimultaa. Vuodessa kotimme biotehdas tuottaa satoja litroja luonnollista lannoitetta. Komposti ei vaadi ylenmäärin työtä. Keittiössä jätteiden erottelu maatuviin ja muihin on helppoa, sen osaa lapsikin, monesti aikuisia paremmin. Kun jätteitä viedään kompostoriin, sekaan heitetään lapiollinen kuiviketta. Se peittää ruuantähteet, ilmastaa massan ja sekoittaa siihen sopivasta kuivaa ainesta. Kuivikkeen hankkiminen on vuosien varrella työllistänyt melkein enemmän kuin itse kompostointi. Aiemmin ostimme kuiviketta puutarhaliikkeistä. Nyt käytämme kuivikkeena oksahaketta, jota tein vuosi sitten monta säkillistä. Lainasimme naapurin kanssa konevuokraamosta hakettimen ja täryytimme yhtenä sunnuntaina pihanperän ja lähimetsän kuivat oksat silpuksi. Myös kissanhiekat ja rottien purut heitämme kompostiin, nekin toimivat kuivikkeena. Kompostorien mainoksissa väitetään monesti, että ne tuottavat valmista multaa muutamassa kuukaudessa. Se ei ole ainakaan minulta onnistunut. Vuoden muhinut komposti tuoksahtaa varmasti jostain kohden. Ruuantähteet ovat kyllä hajonneet, vain kananmunankuoria on jäljellä. Mullaksi tuotetta en silti kutsuisi. Se on osin yhä palavaa, voimakasta lannoitetta. Käytämme sitä puiden ja pensaiden katteena, kasvimaan ja kukkapenkkien lannoitteena, nurmikon lannoitteena. Mutta ei suoraan kasvualustana. PAULI VÄLIMÄKI |
|||