Kalatiskillä

Kaikkea sitä nykyaikainen perheenisä joutuu pohtimaan. Ajattelin kokata lohikeittoa viikonloppuna. Kauppahallin kalatiskin äärellä pysähdyin pähkäilemään. Tarjolla oli norjalaista merilohta, Itämeren lohta ja kotimaista kirjolohta. Norjalainen oli tarjouksessa ja halvinta, mutta mikä olisi ekologisesti parasta?

Selvitin ensin myyjältä "norjalaisen merilohen" alkuperän. Se olikin jossain Norjan vuonossa kassissa kasvatettua lohta. Kasvatuslohi haittaa sikäläisen luonnonlohen tulevaisuutta. Vaarana on, että kasvattamoista karanneet lohet sekoittuvat lohen luonnonkantoihin ja muuttavat geeniperimää. Lisäuhka on kasseista karanneiden kalojen levittämä lohiloinen. Muistelen, että Suomen ympäristöviranomaiset ovat vaatineet tästä syystä norjalaisia lopettamaan Tenojoessa olevat lohenkasvattamot.

Hylkään halvimman vaihtoehdon.

Itämeren lohi kai sentään on luonnonlohta? Mahdollisuus on ehkä yksi kymmenestä. Valtaosin Itämeren lohi on istutettua kantaa. Itse asiassa tässä se ekologinen ongelma onkin. Näin keväisin Itämeressä uivat sekaisin istutuslohet ja luonnonlohet. Jälkimmäiset yrittävät viettiensä pakottamina uida kohti pohjoisen kutujokia - mutta harva pääsee kalastajia karkuun. Tästä syystä Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut Itämeren alueella lohen avomerikalastuksen lopettamista kokonaan alkukevään ja -kesän aikana. Juuri näihin aikoihin ei siis ehkä pitäisi pyytää tai ostaa Itämeren lohta.

Hylkään myös Itämeren lohen.

"Kotimainen kirjolohi" ei ole kotimainen kalalaji lainkaan, mutta kasvaa nopeasti kalankasvatuslaitosten tehoruokinnassa. Edellinen ympäristöministeri Pekka Haavisto kehoitti kuluttajia boikotoimaan kirjolohta, koska sen kasvatus rehevöittää vesiä. Osa ruoasta jää syömättä ja ulosteet liukenevat mereen. Nyttemmin kalojen ruokintaa on tehostettu ja ravinnepäästöt saatu paljon pienemmiksi. Mutta on kalankasvatuksessa muitakin haittoja: karanneet kalat, kalasairaudet, antibioottien käyttö, paikalliset maisemahaitat.

Taidan silti päätyä kirjoloheen näin kesän korvalla - muina vuodenaikoina voisin ostaa Itämeren lohta.

Mutta hei, voisinhan valmistaa kuha- tai siikakeittoa! Kotimaisia arvokalakantoja pidetään yllä istutusten avulla ja kalastusta säätelemällä. Niiden pyynti ei aiheuta ekologisia ongelmia. Monia kotimaisia kaloja pyydetään jopa liian vähän, esimerkiksi roskakaloina pidettyjä särkeä ja ahventa tulisi käyttää enemmän, koska niiden pyynti puhdistaisi vesiä ja antaisi tilaa arvokkaammille kaloille. Särkikeittoa olen viimeksi syönyt lapsena...

- Voisiko herra jo tehdä valintansa, täällä on muitakin asiakkaita, keskeyttää kalatiskin myyjä perheenisän vaikean valinnan.

PAULI VÄLIMÄKI