Kevätremontin aineet


Ostimme tyttären huoneeseen vaatekaapin. Vihreäksi petsattu uusvanha mööpeli ihastutti kaupassa. Kotiin saimme tiiviisti muoviin pakatun kasan levyjä ja ruuveja. Kun tuntien ähellyksen jälkeen kaappi seisoi suhteellisen tukevasti omilla jaloillaan, koko perhe nyrpisti nenäänsä: Mikä täällä haisee?

Vaatekaapista lemahti voimakas kemikaalin haju. Ilmeisesti se oli peräisin petsilakan liuottimesta. Haju pysyi makuuhuoneen kutsumattomana vieraana varmaan kuukauden päivät.

Vietämme sisätiloissa 90 prosenttia elinajastamme. Sisäilman laadulla on merkitystä niin jokapäiväiselle viihtyvyydelle kuin terveydelle. Rakentamisessa ja remontoinnissa - ja sisustamisessa - voimme vaikuttaa siihen, millaista ilmaa hengitämme. Ikävä kyllä virolaisessa vaatekaapissa ei ollut tuoteselostetta, jossa olisi kerrottu, millä maalilla se on käsitelty.

Luonnonmukaisuus ja terveellisyys on ollut jo vuosia rakennusmateriaalien kehittelyssä tunnussävel. Sisämaaleista ovat pahimmat liuottimet kadonneet eikä lastulevyistä irtoa formaldehydiä niin kuin 1970-luvulla. Silti kuluttajille myydään yhä terveydelle ja ympäristölle haitallisia tuotteita. Maalit, lakat, liimat, silikonit, kitit ja tasoitteet sisältävät liuottimia, pehmittimiä ja monen moisia apuaineita, joita erittyy sisäilmaan vähitellen.

Sisäilman kannalta hyviä materiaaleja ovat pintamateriaalien päästöluokituksessa parhaaseen M 1 -luokkaan rankeeratut tuotteet. Niistä haihtuu mahdollisimman vähän terveydelle haitallisia yhdisteitä. Myös luonnonöljyt ja -vahat ja useimmat perinnemaalit ovat turvallisia materiaaleja.

Tässä minun kevätremonttini aineet: Ikkunalistoihin ja oviin pellavaöljymaalia, joka ei sisällä lainkaan liuottimia. Tuoksuu kyllä, mutta ei haise pahalle. Keittiön seinään vesiliukoista ja liuotteetonta lateksia - ympäristömerkitty maali, joka kestää kevyen pyyhkimisen, toisin kuin esimerkiksi puhdas luonnonmaali tempera. Olohuoneeseen paperitapetit, ei vinyylitapetteja, jotka vaativat erikoisliimoja. Paneelikaton voisi jättää vaikka käsittelemättä tai sitten vahata esimerkiksi mehiläisvahalla. Myös luonnonöljypohjainen kuultoväri on kaunis. Hiotun parketti- tai puulattian käsittelisin puuöljyllä, en kovalla lakalla.

Puuta suosisin sen kaikissa muodoissa: paperina, puukuitulevyinä, lautoina, paneelina, listoina. En ymmärrä, miksi puu-Suomessa tyrkytetään ihmisille muovista tai liiman ja sahanpurun sotkusta tehtyjä listoja, paneeleja ja levyjä. Puu on siitäkin hyvä, että se hengittää kosteuden ulos rakenteista. Muovit ja muut synteettiset materiaalit sulkevat kosteuden rakenteiden sisään - aika pommiksi.

PAULI VÄLIMÄKI