|
Banaania popsiessa
Banaani on herkullinen hedelmä, mutta ei aivan viaton. Banaania kuoriessa voi kuoria auki maailmankaupan rakenteita. Kolme ylikansallista firmaa hallitsee maailman banaanikauppaa - neljä viidestä banaanista on Chiquitan, Dolen tai Del Foodin tuotantoa. EU on joutunut ahtaalle yrittäessään turvata kiintiöillä Karibian pienten banaanintuottajien - eli Britannian entisten siirtomaiden asemia. Ylikansalliset yhtiöt viljelevät banaaneja Keski-Amerikassa suurilla plantaaseilla, jotka on aikoinaan raivattu sademetsiin. Työntekijöiden palkkataso ja työolot ovat surkeat ja plantaasiviljely kuormittaa ympäristöä raskaasti. Lentokoneista ruiskutetaan torjunta-aineita banaanipelloille, maaperään ja vesistöihin. Suomessa banaanimarkkinoita hallitsee Chiquita. Yhtiö on tehnyt jalostamastaan vientibanaanista brandin, se on erään kyselyn mukaan yksi maailman kymmenestä tunnetuimmasta tuotemerkistä. Chiquita on jalostettu niin pitkälle, että se on banaaniksi epänormaalin kookas ja virheetön. Juuri siksi sen viljelyssä tarvitaan runsaasti kemikaaleja. Jos kuluttajat hyväksyisivät pienemmät ja tummemmat banaanit, viljelijät voisivat vähentää kemikaalien käyttöä olennaisesti. Chiquita on hankkinut Eco-O.K. ympäristömerkin
Costa Rican, Panaman ja Kolumbian plantaaseilleen. Se on paikallisen
sademetsien suojeluun keskittyvän Rainforest Alliance -järjestön
myöntämä sertifikaatti. Ongelma on vain siinä, etten tiedä, tulevatko Chiquitan banaanit näiltä ympäristömerkityiltä plantaaseilta. Yhtiö ei viitsi kertoa siitä, koska kukaan ei älyä kysyä. No, minä kysyn nyt. Eco-O.K. -ympäristömerkki ei ole eurooppalainen ympäristömerkki. Esimerkiksi Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa myydään puhtaammin viljeltyjä pientuottajien banaaneja Reilun kaupan merkillä. Chiquita ei sitä merkkiä ole hakenut, eikä ehkä saisikaan, koska vaatimukset ovat tiukat. Reilun kaupan banaaneja piti olla Suomessakin myynnissä jo tänä keväänä, mutta nyt ensimmäistä lastia odotellaan ensi kevääksi. PAULI VÄLIMÄKI |
|||