Syanidia sormuksessa

Kultasormus on kaunis katsella ja kevyt kantaa. Ikuinen. Kallisarvoinen. Ja nyt myös likainen saastuttaja. Enpä ennen Tisza-joen tuhoa tiennyt, että kullan kimallus synnyttää syanidijätettä sellaisia määriä, että kokonainen Keski-Euroopan läpi virtaava joki saastuu kuoliaaksi.

Tisza-ilmiö kertoo itäeurooppalaisen ympäristöpolitiikan karmeasta tilasta. Mutta kyllä se kertoo jotain meidänkin suhteestamme ympäristöön.

Euroopan etupihat ovat siistejä, kulutustavarat kauniita ja kuluttaminen kevyttä kuin leikki. Suomalainen tuottaa keskimäärin "vain" 200 kiloa yhdyskuntajätettä vuodessa. Tuo keittiön roskapussi on kuitenkin vain tuottamani jätevuoren huippu. Vuosittain minunkin kulutustasoni takia joudutaan kaivamaan, siirtämään, sulattamaan ja jalostamaan 80 tonnia uusiutumatonta raaka-ainetta. Nämä jätteet täyttävät Euroopan takapihat.

Tiszaan valunut syanidi on yksi osoitus siitä miten meidän kulutustasomme vuotaa yli. Eikö muuten kultakoruja olekin markkinoitu entistä kiihkeämmin 90-luvulla? Kultakaupat tyrkyttävät sormuksiaan ja korujaan alehintaan kuin halpahallit. Ei ihme jos tuotanto on käynyt kuumana ja jätealtaat täyttyneet!

Kultasormus painaa kuulemma 3000 kiloa, jos mukaan lasketaan kullan louhinta ja jalostus. Tuotteiden valmistus kuluttaa raaka-aineita monin verroin enemmän kuin lopputuotteessa on. Samoin pääosa jätteistä syntyy tuotteen valmistuksessa, ei kulutuksessa. Kulta on tietysti ääriesimerkki, mutta sama logiikka pätee jokapäiväisiin kulutustavaroihin.

Keskimäärin teollisuustuotteen valmistus vaatii 30 kertaa tuotteen painoa enemmän uusiutumattomia materiaaleja. Wuppertale-instituutin tutkijat ovat laskeneet eri materiaalien vaatimia ainevirtoja: lasi 2 kg/kg, muovi 5-11 kg/kg, rauta 6-9 kg/kg, teräs 7-24 kg/kg, paperi 15 kg/kg, alumiini 85 kg/kg, kupari 500 kg/kg, kulta 540 000 kg/kg.

Useimmat tuotteet ovat eri materiaalien yhdistelmiä. Esimerkiksi tietokoneen valmistus kuluttaa 200 kertaa painonsa verran raaka-aineita. Kannettava PC, jolla tätä juttua kirjoitan, on kuluttanut valmistusprosessinsa aikana noin 1000 kiloa uusiutumattomia raaka-aineita. Kevyt kommunikaatio on raskas tuottaa.

Mitä hyötyä tällaisista laskelmista on? Yrityksille ja tuotesuunnittelijoille ne antavat informaatiota siitä, miten tuotteesta voisi tehdä ekologisesti kevyemmän. Minulle kuluttajana ne kertovat, miten paljon voin säästää luonnonvaroja vähentämällä kulutusta. Kun vähennän paperin kulutusta kilon, säästän itse asiassa 15 kiloa uusiutumattomia raaka-aineita. Kun lopetan kaupan muovikassien käytön, säästän raaka-aineita jopa kymmenkertaisesti kassin painon verran (no niin, Välimäki, tee se kans äläkä vaan puhu!).

PAULI VÄLIMÄKI