Ekorakentaminen
yleistyy

Ekologinen rakentaminen herättää kiinnostusta niin omatoimirakentajien, talopakettien valmistajien kuin rakennusyhtiöiden taholla. Tähän saakka ekotalot ovat olleet koetaloja tai vihreiden idealistien aurinkolinnoja, mutta ekorakentamisesta voisi tulla malli kaikelle rakentamiselle.

Jotta näin kävisi, monen asian pitäisi toki muuttua. Kaavoituksessa tulisi maisema ja luonnonolot ottaa lähtökohdaksi. Kun talot ja ikkunat suunnataan etelään, voidaan säästää hyvinkin 10 prosenttia energiakuluissa ikään kuin ilmaiseksi. Nyt taloja kaavoitetaan täydennysrakentamisen nimissä kylmille pohjoisrinteille, sähkölinjojen tai moottoritien kupeeseen, soille ja vanhoille kaatopaikoille. Täydennysrakentamiselle tulisikin kiireesti laatia ekologiset reunaehdot - jotta hyvää ideaa ei vesitettäisi surkeilla sovellutuksilla.

Asuintalo tulisi suunnitella kestämään vähintään 150 vuotta - kuten vanhan ajan kivitalot tai hirsitalot ovat kestäneetkin. Ensimmäisen sukupolven lähiötalojen iäksi suunniteltiin alunperin vain 30 vuotta - nyt näitä asbestilla saumattuja elementtitaloja yritetään saneerata, jotta ne kestäisivät edes toiset 30 vuotta.

Suomessa kannattaisi rakennusmateriaalina suosia puuta. USA:ssa puukerrostalot ovat yleisiä, koska niiden rakentaminen tulee kolmanneksen halvemmaksi kuin betonielementtitalojen. Suomessa on jo useita koerakennuskohteita, mutta ongelmana ovat jäykät paloturvallisuusmääräykset - ne nostavat rakennuskustannuksia niin, että ainakaan kolmikerroksisia taloja ei kannata tehdä.

Ekotalo kuluttaa energiaa puolet vähemmän kuin tavanomainen talo. Siihen päästään lisäämällä seinien ja ylä- ja alapohjan eristyspaksuutta ja rakentamalla huolellisesti. Vaippaan ei saa jäädä vuotokohtia. Myös ikkunoiden on oltava tavanomaista parempia. Ilmanvaihdon energiakulutus saadaan pieneksi hukkalämmön talteenotolla.

Helsingissä on Viikin uuden asuinalueen ekotaloille asetettu rakennusluvassa kriteerejä. Esimerkiksi ostoenergian kulutus on oltava vähintään 34 prosenttia normaalia pienempi. Veden kulutuksen on oltava 22 prosenttia normaalia pienempi. Työmaajätettä on vähennettävä ainakin 10 prosentilla. Asukkaiden sekajätteen määrä on saatava vähenemään viidenneksellä.

Rakentaja voi itse päättää, millä keinoilla tavoitteet saavutetaan. Monessa talossa on päästy paljon suurempiinkin säästöihin. Rakennuskustannukset ovat nousseet noin 5 prosenttia, mutta ne saadaan takaisin käytön aikana edullisempina asumiskuluina. Myös valtion Asuntorahasto on hyväksynyt korkeammat kustannukset lainoituksen perusteeksi. Viikin malli on yksi tapa, jolla kunnat voisivat rakennuslupien avulla ulottaa ekologiset minimikriteerit kaikkeen rakentamiseen.

PAULI VÄLIMÄKI