Näkymättömät riskit

Onko matkapuhelimen säteily haitallista? Aiheuttaako näyttöpääte sähköallergiaa? Voiko voimalinjojen lähellä asuva altistua syövälle? Neurootikkojen kysymyksiä vai todellisia riskejä?

Matkapuhelin lähettää radiotaajuisia mikroaaltoja pään lähellä. Osa niistä tunkeutuu syvälle kudosten sisälle. Tieteellistä näyttöä haittavaikutuksista ei ole, mutta asiaa tutkitaan ympäri maailmaa. Vähäinen lämmittävä vaikutus on toistaiseksi ainoa todettu vaikutus.

Kännykkäsäteily on yksi esimerkki uusista ympäristöriskeistä. 1900-luvulla taisteltiin näkyviä ympäristöongelmia vastaan: rikkipäästöt haisivat ja savukaasut mustasivat taivaan, jätevedet pilasivat joet ja uimarannat. 2000-luvulla taistellaan näkymättömiä ympäristöongelmia vastaan. Niiden vaikutuksia on vaikea havaita, koska "annokset" ovat pieniä, ja ne ovat usein tieteellisesti kiistanalaisia riskejä. Siksi moni sanoo, ettei niitä olekaan.

Radiotaajuisen säteilyn ja sähköallergian lisäksi näkymättömiä säteilyriskejä on paljon: uv-säteilyn lisääntyminen otsonikehän ohenemisen vuoksi, ydinnnettomuuksien aiheuttama radioaktiivinen säteily, maaperästä asuntoihin nouseva radon, ruoan säteilyttäminen.

Moni näkymätön ympäristöriski liittyy mikrobien hallitsemattomaan leviämiseen: geenimuunnellut tuotteet, ruoan mikrobiologinen laatu, listeriat, ehecit ja salmonellat, ja antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen lisääntyminen.

Ympäristön kemikalisoituminen on osa näkymättömien riskien kasvua: synteettiset lisäaineet, torjunta-aineiden tai raskasmetallien jäämät, hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit. Vaarallisimmat ympäristömyrkyt, kuten DDT ja PCB, on kielletty Suomessa jo kauan sitten, silti pienen pieniä jäämiä löytyy yhä esimerkiksi Itämeren kaloista - ja äidinmaidosta.

Ympäristönsuojelu onnistui varsin hyvin 1900-luvun näkyvien ympäristöongelmien hallinnassa. Miten käy taistelussa näkymättömiä riskejä vastaan? Toki niitäkin voidaan tunnistaa ja hallita ohjeilla ja normeilla, kuten Suomessa on tehtykin. Uskallan lämmittää pinaattiohukaisia lapselleni mikroaaltouunissa, koska sen ovi on tiivis. Ja uskallan soittaa kännykälläni, koska sen säteily on niin alhainen.

Samalla epäilen, että viimeistä sanaa ei ole sanottu pienten annosten ympäristöriskeistä. Kuluttajien vastareaktio näkyy jo luomutuotteiden suosiona, feng shui-aatteina, ekoasumisena, kasvissyöntinä ja terveystuotteina. Näkymätön ympäristöriski tuottaa 2000-luvun aateliikkeenä luonnollisuuden paluun.

PAULI VÄLIMÄKI