Vastauksia
teknoepäilijöille
Jokin viikko sitten tunnustin uskoni ekoteknologiaan. Sekös herätti
vastaväitteitä. Olen naivi optimisti, en ymmärrä
talouskasvun logiikkaa. Johdatan ihmisiä harhaan väittämällä,
että elämäntapaamme ei tarvitse muuttaa, kyllä ekoteknologia
pelastaa! Tunnustan syntini ja jatkan väittelyä.
Teknokriitikoiden mukaan energia- ja liikenneteknologian suhteen eteneminen on paljon hitaampaa kuin annan ymmärtää.
Ei muuten ole. Tuulivoiman määrä
kasvaa 30 - 40 prosentin vuosivauhtia. Sama tahti on aurinkoenergian
sovellutuksilla. Valtion tukema tuulisähkö on jo kilpailukykyistä,
samoin veroedun saava puuvoima. Kun vielä valtio ymmärtäisi
käynnistää Suomessa samanlaisen "kymmenentuhannen
aurinkoenergiakaton" ohjelman, jollaisia on Saksassa ja USA:ssa.
Ekoteknologia vaatii pioneerivaiheessa yhteiskunnan tukea, muuten se
jää marginaalivoimaksi.
Energiajärjestelmä on mahdollista uusia 50 vuodessa - ja sen
verran meillä on aikaa pudottaa tuotannon ja kulutuksen ympäristörasitusta
kymmenenteen osaan nykyisestä. Liikennetekniikka uusiutuu paljon
nopeammin - autokantakin 10-15 vuodessa. Sähköautot ja polttokennoautot
ovat yleisiä, kun nyt ostettu auto viedään romuttamolle.
Teknoateistit eivät usko bisneksen ja ekologian liittoon. "Sen estää markkinoiden tarve tuottaa ja myydä jatkuvasti uutta." Todellinen vaihtoehto on omaehtoisuus, irtautuminen markkinoista ja kaupallisuudesta.
Tähän minä en usko. Voin kyllä rakentaa omin käsin ekotalon ja sanoa piut paut aikamme muodille, mutta jos talosta tulee jotain uutta, joku ne ideat kaupallistaa. Ei hyvien ideoiden kaupallistaminen ole paha asia. Ainoa tapa tehdä ekorakentamisesta, ekoenergiasta tai ekoautoista yleisiä ja edullisia, on saada ne massatuotantoon ja - kulutukseen. On aika haudata käsitys että vihreys ja kulutuksen vastustaminen liittyisivät yhteen.
Ei kulutus sinänsä ole hyvä tai paha. Se on välttämättömyys, kun elämme rahataloudessa. Se voi olla myös nautinto. Ai että oli mukavaa lauantaina istua vaimon kanssa kahvilassa pienen shoppailun jälkeen.
En toki kiistä, ettemmekö eläisi myös keskellä kerskakulutusta. Keinottelu osakekursseilla, äkkirikastuminen työtä tekemättä, hulppeat työsuhdeautot ovat taas in. Tässä se vaikeus onkin: miten puhua ihmisten arkisesta kulutuksesta samalla kun markkinat ja mainonta tekevät kerskakulutuksesta hyveen?
Yhtä tärkeää kuin kehittää tekniikkaa, on luoda tilaa kohtuullisen elämäntavan arvoille. Ne pitävät maailmaa pystyssä senkin jälkeen, kun pörssikuplat taas puhkeavat.
PAULI VÄLIMÄKI
