Auton hautajaiset

Katsastaja löysi autostani noin kymmenen vikaa. Itse olisin voinut luetella toisen mokoman lisää. Korjauskulut lähestyvät jo auton arvoa. Päätän luopua hevosestani. Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Pähkäilen vaihtoehtoja. Myynti autoliikkeelle? Ei kannata yrittää, suomalaisilla menee taas vaihteeksi niin hyvin että vanhat autot eivät kelpaa kenellekään. Autoliikkeet ostavat vain 90-luvun malleja. Ehkä vaihdossa armosta ottaisivat rouskuni, mutta eipä nyt ole varaa ostaa uutta.

Tietysti voisin yrittää myydä auton itse lehti-ilmoituksella, mutta miksi jatkaa saastuttajan elämää? Jospa tekisin ympäristöteon ja romuttaisin raadon!

Soitan autopurkaamoon. Purkuri purskahtaa nauruun, kun kysyn, mitä maksaisivat vuoden 1985 autosta. Eivät kuulemma ota vastaan edes ilmaiseksi. Varaosilla ei ole arvoa ja romustakaan ei saa vaivan palkkaa. Mutta eivätkö autopurkaamot pura juuri ikäloppuja autoja? Ei, kysytyimpiä ovat 90-luvun kolariautot. Eikä varaosia hankita autoja purkamalla, se on liian työlästä ja kannattamatonta. Varaosat ostetaan Saksasta ja muualta Keski-Euroopasta, missä autojen kierrätys on lakisääteistä ja varaosia riittää vientiin asti.

Alistuneena soitan romunkerääjälle. Voisitteko ystävällisesti hakea auton pihasta? Se onnistuu kyllä, mutta nouto maksaa 400 markkaa. Ja auton pitäisi olla kuivattu. Kuivattu? Öljyt, jarrunesteet, jäähdytinnesteet, vaihteiston ja iskuvaimentimien öljyt pois. Kukas ne poistaa? Korjaamo tai purkuri, mutta ei ilmaiseksi.

Kauppoja ei synny. Olen närkästynyt. Minunko pitäisi maksaa siitä, että teen ympäristöteon ja luovun autostani, josta maksoin neljä vuotta sitten 20 000 markkaa! Alan ymmärtää, miksi autokaupan kiihtyessä myös sen takapuoli kiihtyy: romuautoja hylätään parkkipaikoille ja teiden varsille yhä enemmän.

Romuautojen kierrätys toimii Suomessa - periaatteessa. Käytännössä autovanhus ei jaksa maksaa omia hautajaisiaan. Romumetallista saa 5 penniä kilolta, yhdestä autonraadosta ehkä 25 markkaa. Sillä ei irroteta autosta yhtään osaa eikä kuljeteta romua montakaan kilometriä.

EU on valmistellut monta vuotta romuautodirektiiviä. Se toisi uusien autojen hintaan romutusmaksun, joka olisi ehkä 500 - 1500 markkaa. Rekisteröidyt huoltoliikkeet ja purkurit ottaisivat autot vastaan, kuivaisivat ne ja toimittaisivat kierrätykseen. Romutusmaksu kattaisi kulut, auton viimeinen käyttäjä pääsisi maksutta eroon täysin palvelleesta ajokistaan.

Muissa pohjoismaissa systeemi on jo käytössä, samoin Saksassa. Suomessakin autoala laati vastaavan kierrätysmallin jo kolme vuotta sitten. Valmiudet sen käyttöönottoon ovat olemassa. Taas kerran seistään tumput suorina ja odotellaan EU:n siunausta.

Valitan asiasta naapurin miehelle. Hän tietää kaverin, joka värkkää vanhoista autoista menopelejä. Kaveri lupaa maksaakin jotain. En siis tee ympäristötekoa, mutta ehkä uusi omistaja tekee, kun romuautodirektiivi saadaan voimaan.

PAULI VÄLIMÄKI