Pauli Välimäki

Kännykkäsaastetta

Uusikaarlepyyssä on pieni yritys, joka kerää mm. kännykkäromua. Kolme työntekijää purkaa kännykän alkutekijöihinsä. Muovikuoret murskataan ja niistä syntyy ABS-muovin raaka-ainetta. Akut lähetetään Ruotsiin, metallirungot Englantiin. Kännyköistä voi kuulemma kierrättää lähes kaikki osat.

Hienoa että joku yrittää hillitä tietoromun tulvaa. Mutta samalla esimerkki kertoo, miten lastenkengissä kännyköiden ja muunkin sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätys vielä on.

Kännyköitä kootaan tuhansien työntekijöiden voimin, mutta romukännyköiden purkaminen on pienen kierrätysfirman varassa. Miksi Nokia ei perusta kännykän purku- ja kierrätystehdasta? Jos kone osaa koota kännykän, kai se osaa purkaakin sen! Raaka-aineesta ei ainakaan tulisi pulaa. Tänä vuonna Suomessa on 3 miljoonaa kännykkää, ensi vuonna 3 miljoonaa kännykän romua.

Minullakin on yksi tietoyhteiskunnan vaiennut symboli kirjoituspöydän laatikossa. Kun puhelut oli puhuttu, käteen jäi vain ongelmajätettä. Vanhoissa kännyköissä on nikkeli-kadmiumakut, jotka ovat lyijyakkujen ohella kaikkein vaarallisinta ongelmajätettä. Uusissa kännyköissä on siirrytty metallihydridi- ja litiumakkuihin. Ne eivät ole yhtä pahoja myrkkyjä, mutta silti ongelmajätettä käytön jälkeen.

Suomessa kerättyjä kännykän akkuja poltetaan Riihimäellä Ekokemissä. Ekobisnes-lehden mukaan Saksassa akuista voitaisiin poistaa kadmium, mutta Suomessa on päädytty "halparatkaisuun" ilmeisesti kustannussyistä.

On erikoista, että mitä pidemmälle kehittynyt atk-laite on, sen nopeammin se vanhenee. Uusi kännykkäpolvi työntyy markkinoille ennen kuin olen ehtinyt oppia käyttämään vanhaa. Kännykän, samoin kuin tietokoneiden, elinikä on paljon pitempi kuin niiden käyttöikä. Tietotekniikan tuottajat ovat kiinnostuneita vain tuotteidensa lyhyestä käyttöiästä. Yrityksillä on jopa intressi lyhentää käyttöikää. Ilman uusia kännykkäpolvia Suomen markkinat olisivat jo kyllästyneet.

Kestävän kehityksen näkökulmasta yritysten täytyisi ottaa vastuu tuotteistaan koko niiden eliniän ajan. Ja elinikää tulisi pidentää. Miksei kännykkää voi päivittää niin kuin tietokonetta?

Minä olen päättänyt suosiolla jäädä kehityksestä jälkeen - otan käyttöön vain joka kolmannen tai neljännen sukupolven kännykän ja tietokoneen. Säästän rahaa ja vähennän tietoromun määrää.

PAULI VÄLIMÄKI


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Kännykkäsaastetta Uusikaarlepyyssä on pieni yritys, joka kerää mm. kännykkäromua. Kolme työntekijää purkaa kännykän alkutekijöihinsä. Muovikuoret murskataan ja niistä syntyy ABS-muovin raaka-ainetta. Akut lähetetään Ruotsiin, metallirungot Englantiin. Kännyköistä voi kuulemma kierrättää lähes kaikki osat. Hienoa että joku yrittää hillitä tietoromun tulvaa. Mutta samalla esimerkki kertoo, miten lastenkengissä kännyköiden ja muunkin sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätys vielä on. Kännyköitä kootaan tuhansien työntekijöiden voimin, mutta romukännyköiden purkaminen on pienen kierrätysfirman varassa. Miksi Nokia ei perusta kännykän purku- ja kierrätystehdasta? Jos kone osaa koota kännykän, kai se osaa purkaakin sen! Raaka-aineesta ei ainakaan tulisi pulaa. Tänä vuonna Suomessa on 3 miljoonaa kännykkää, ensi vuonna 3 miljoonaa kännykän romua. Minullakin on yksi tietoyhteiskunnan vaiennut symboli kirjoituspöydän laatikossa. Kun puhelut oli puhuttu, käteen jäi vain ongelmajätettä. Vanhoissa kännyköissä on nikkeli-kadmiumakut, jotka ovat lyijyakkujen ohella kaikkein vaarallisinta ongelmajätettä. Uusissa kännyköissä on siirrytty metallihydridi- ja litiumakkuihin. Ne eivät ole yhtä pahoja myrkkyjä, mutta silti ongelmajätettä käytön jälkeen. Suomessa kerättyjä kännykän akkuja poltetaan Riihimäellä Ekokemissä. Ekobisnes-lehden mukaan Saksassa akuista voitaisiin poistaa kadmium, mutta Suomessa on päädytty "halparatkaisuun" ilmeisesti kustannussyistä. On erikoista, että mitä pidemmälle kehittynyt atk-laite on, sen nopeammin se vanhenee. Uusi kännykkäpolvi työntyy markkinoille ennen kuin olen ehtinyt oppia käyttämään vanhaa. Kännykän, samoin kuin tietokoneiden, elinikä on paljon pitempi kuin niiden käyttöikä. Tietotekniikan tuottajat ovat kiinnostuneita vain tuotteidensa lyhyestä käyttöiästä. Yrityksillä on jopa intressi lyhentää käyttöikää. Ilman uusia kännykkäpolvia Suomen markkinat olisivat jo kyllästyneet. Kestävän kehityksen näkökulmasta yritysten täytyisi ottaa vastuu tuotteistaan koko niiden eliniän ajan. Ja elinikää tulisi pidentää. Miksei kännykkää voi päivittää niin kuin tietokonetta? Minä olen päättänyt suosiolla jäädä kehityksestä jälkeen - otan käyttöön vain joka kolmannen tai neljännen sukupolven kännykän ja tietokoneen. Säästän rahaa ja vähennän tietoromun määrää. PAULI VÄLIMÄKI