Pauli Välimäki

Pienet, kevyet
ja älykkäät

Minä olen hurahtanut teknologiauskoon. Ja uskoa tässä tarvitaankin, onhan teknologia aiheuttanut aikamme vakavimmat ympäristöongelmat. Mutta ei niitä voi ratkaista muuta kuin luomalla uusi ekoteknologia. Siinäpä Milleniumin missio!

Menneen vuosisadan tekniikka on perustunut materian käytön maksimointiin. Suuri on ollut kaunista. Kultasormuskin kuulemma painaa 3000 kiloa, jos mukaan lasketaan kullan louhimisen tuottamat malmijätteet. Litra appelsiinimehua painaa 100 kiloa, kun mukaan lasketaan tuotannon ja jalostuksen vaatimat materiaalit. Ja auton katalysaattori painaa enemmän kuin auto, 2500 kiloa.

Tulevan vuosisadan ekotekniikka perustuu materian ja energian käytön minimointiin. Sen ensimmäinen sukupolvi on jo täydessä käytössä: nuo pienet, kevyet ja älykkäät laitteet - kännykät, kannettavat mikrot, älykortit, cityautot, aurinkokennot, internet.

Ekotehokkuus sitoo yhteen bisneksen ja ympäristön. Saksalainen Wuppertal-instituutti on laskenut, että teollisuusmaiden tulisi vähentää raaka-aineiden ja energian käyttöä kymmenesosaan nykytasosta kahden seuraavan sukupolven aikana. Tämä "Factor 10" -nimellä kutsuttu tavoite on niin kunnianhimoinen, että sen luulisi innostavan kaikkien maiden propellipäitä.

Antimaterialistisia liikkeitä on nähty menneellä vuosisadalla paljon, mutta aina ne ovat jääneet kulutusideologian akanvirroiksi. Nyt näemme jotain outoa: fiksuimmat yritykset tekevät antimaterialismista bisnestä. Jopa OECD puhuu "dematerialisaatiosta".

Kymmenen vuotta sitten "radiopuhelin" painoi 10 kiloa, nyt 100 grammaa. Tietokone painoi 70-luvulla satoja kiloja, nyt pari kiloa. Vanhempieni ularadiota en jaksanut nostaa, poikani kantaa radiota, nauhuria ja cd-soitinta taskussaan. Vielä pari vuotta sitten lähetin juttuni postiautolla Helsinkiin, tämä juttu matkasi tietoverkkoja pitkin. Eilen autot kuluttivat 16 litraa satasella, nyt 8 litraa, huomenna vain 3 litraa. Perheemme asuintalo kuluttaa puolet vähemmän energiaa kuin vanhempiemme talot. Jo lapsemme saattavat asua talossa, joka on energiaomavarainen ja jonka kattotiilet ja ikkunat keräävät aurinkoenergiaa.

Kuulen jo teknologiapessimistin tuhahduksen: Kulutuksen kasvu mitätöi säästöt. Kännyköiden määrä kasvaa nopeammin kuin niiden koko pienenee. Autojen määrä kasvaa nopeammin kuin maapallon väestö.

Kyllä kyllä. Mutta tähän astinen tehostuminen on tapahtunut "itsestään". Mitä tapahtuukaan, kun ekotehokkuus otetaan tietoiseksi tavoitteeksi! Ja kun tuotannon ympäristövaikutukset saadaan kahdessa sukupolvessa pudotettua kymmenenteen osaan nykyisestä, voivat jopa Pentti Linkolan lastenlapset käydä hyvällä omallatunnolla shoppailemassa!

PAULI VÄLIMÄKI


	Etusivu Henkilöesittely Politiikkaa Usko tai älä Kirjoitukset ja puheet Linkit BLOGI In english	Pienet, kevyet ja älykkäät Minä olen hurahtanut teknologiauskoon. Ja uskoa tässä tarvitaankin, onhan teknologia aiheuttanut aikamme vakavimmat ympäristöongelmat. Mutta ei niitä voi ratkaista muuta kuin luomalla uusi ekoteknologia. Siinäpä Milleniumin missio! Menneen vuosisadan tekniikka on perustunut materian käytön maksimointiin. Suuri on ollut kaunista. Kultasormuskin kuulemma painaa 3000 kiloa, jos mukaan lasketaan kullan louhimisen tuottamat malmijätteet. Litra appelsiinimehua painaa 100 kiloa, kun mukaan lasketaan tuotannon ja jalostuksen vaatimat materiaalit. Ja auton katalysaattori painaa enemmän kuin auto, 2500 kiloa. Tulevan vuosisadan ekotekniikka perustuu materian ja energian käytön minimointiin. Sen ensimmäinen sukupolvi on jo täydessä käytössä: nuo pienet, kevyet ja älykkäät laitteet - kännykät, kannettavat mikrot, älykortit, cityautot, aurinkokennot, internet. Ekotehokkuus sitoo yhteen bisneksen ja ympäristön. Saksalainen Wuppertal-instituutti on laskenut, että teollisuusmaiden tulisi vähentää raaka-aineiden ja energian käyttöä kymmenesosaan nykytasosta kahden seuraavan sukupolven aikana. Tämä "Factor 10" -nimellä kutsuttu tavoite on niin kunnianhimoinen, että sen luulisi innostavan kaikkien maiden propellipäitä. Antimaterialistisia liikkeitä on nähty menneellä vuosisadalla paljon, mutta aina ne ovat jääneet kulutusideologian akanvirroiksi. Nyt näemme jotain outoa: fiksuimmat yritykset tekevät antimaterialismista bisnestä. Jopa OECD puhuu "dematerialisaatiosta". Kymmenen vuotta sitten "radiopuhelin" painoi 10 kiloa, nyt 100 grammaa. Tietokone painoi 70-luvulla satoja kiloja, nyt pari kiloa. Vanhempieni ularadiota en jaksanut nostaa, poikani kantaa radiota, nauhuria ja cd-soitinta taskussaan. Vielä pari vuotta sitten lähetin juttuni postiautolla Helsinkiin, tämä juttu matkasi tietoverkkoja pitkin. Eilen autot kuluttivat 16 litraa satasella, nyt 8 litraa, huomenna vain 3 litraa. Perheemme asuintalo kuluttaa puolet vähemmän energiaa kuin vanhempiemme talot. Jo lapsemme saattavat asua talossa, joka on energiaomavarainen ja jonka kattotiilet ja ikkunat keräävät aurinkoenergiaa. Kuulen jo teknologiapessimistin tuhahduksen: Kulutuksen kasvu mitätöi säästöt. Kännyköiden määrä kasvaa nopeammin kuin niiden koko pienenee. Autojen määrä kasvaa nopeammin kuin maapallon väestö. Kyllä kyllä. Mutta tähän astinen tehostuminen on tapahtunut "itsestään". Mitä tapahtuukaan, kun ekotehokkuus otetaan tietoiseksi tavoitteeksi! Ja kun tuotannon ympäristövaikutukset saadaan kahdessa sukupolvessa pudotettua kymmenenteen osaan nykyisestä, voivat jopa Pentti Linkolan lastenlapset käydä hyvällä omallatunnolla shoppailemassa! PAULI VÄLIMÄKI