Jättiläisten jalanjäljillä

Minun jalanjälkeni on 3,34 hehtaaria. Sen on laskenut väitöskirjassaan Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Maija Hakanen. Luku tarkoittaa sitä maa-alaa, joka tarvitaan minun elämäntyylini tuottamiseen, tapaani asua, syödä, liikkua ja kuluttaa.

Maapallon tuottava maa-ala on vähentynyt dramaattisesti tällä vuosisadalla. Kun se vielä sata vuotta sitten oli 5,6 hehtaaria henkeä kohden, on se nyt vain 1,5 hehtaaria. Kulutan siis ainakin kaksi kertaa oman osuuteni maapallon luonnonvaroista.

Ekologiseen jalanjälkeen lasketaan viljelymaan, laitumien, puutarhamaan, metsien, rakentamisen sekä energian kulutuksen vaatimat maa-alueet. Menetelmän kehittäjät, kanadalaiset William Rees ja Mathis Wackernagel laskivat, että eniten tuottavaa maata vaatii ravinto - ja siinä erityisesti lihan tuotanto. Asuminen, liikenne ja kulutustavarat haukkasivat merkittävän osan ekologista jalanjälkeämme. Erityisesti asuntojen lämmitys, henkilöautoilu, vaatteet, vapaa-ajan vietto, lehdet ja kirjat sekä pakkaukset suurensivat jalanjälkeä. Kaikkien näiden tuottamiseen kuluu energiaa, jonka osuus onkin yli 60 prosenttia suomalaisten jalanjäljestä.

Maija Hakanen on vertaillut eräiden suomalaisten kaupunkien ekologista jalanjälkeä. Helsinkiläisten jalanjälki on lähes sata kertaa suurempi kuin kaupungin maapinta-ala. Mikkelin seudun kuntien ekologinen jalanjälki on suunnilleen saman suuruinen kuin niiden maantieteellinen alue.

Näyttäisi siltä, että maaseutukunnissa eletään kestävämmin - ekologinen jalanjälki on pienempi kuin kuntien pinta-ala. Helsingin oma viljelyala riittäisi vain kaupungissa kulutetun kissan- ja koiranruoan tuottamiseen. Hakasen laskelmat kumoavat myös sen usein esitetyn väitteen, että kaupungissa asuminen kuluttaa vähemmän energiaa. Liikenteen osalta se pitää paikkansa, mutta yllättäen asumisen vaatima energiankulutus on tehokkaampaa pienissä kunnissa.

Miten voisin pienentää jättiläisen jälkiäni? Säästämällä energiaa ja kierrättämällä jätteeni. Okei. Vähentämällä shoppailua ja pakkausten määrää. No yritetään. Vähentämällä lihan kulutusta. Kai sentään saunamakkara silloin tällöin? Muuttamalla joko kaupungin keskustaan tai niin kauaksi maaseudulle ettei tule joka päivä pendelöityä kaupunkiin. Ja me kun juuri muutimme esikaupunkiin. Siirtymällä henkilöautosta bussiin. Sekin vielä! Onneksi vanha autonromuni lopulta hylättiin katsastuksessa. Kai se täytyy nyt lopettaa.

PAULI VÄLIMÄKI