Lääkkeitä autoriippuvuuteen

Pyysin jokin aika sitten lukijoiltani lääkkeitä autoriippuvuuteen. Mielenkiintoisia ehdotuksia onkin tullut.

"Asu keskustassa", opastaa autoton lukijani. "Minä asun keskustassa, kuljen raitsikalla mukavasti ja joutuisasti minne haluan, koska keskustan ulkopuolella ei ole mitään, mitä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tarvitsisin. Kerran jouduin yksityisautoilemaan Kalliosta Albertinkadulle. En kehdannut mennä morsiuspuvussa raitsikalla. Parkkipaikkaa etsiessä meinasin myöhästyä omista häistäni. Olisi pitänyt mennä reippaasti julkisilla kulkupeleillä, eikä hienostella kuin mikäkin porvari ja saastemaakari."

Ohje on nokkela, mutta ei auta minua. Tunnustetaan nyt samantien toinenkin synti: Olen juuri muuttanut omakotitaloon kaupungin laidalle. Lievennyksenä todettakoon, että teen töitä kotona, enkä käy keskustassa kuin pari kertaa viikossa, koska siellä ei ole mitään, mitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tarvitsisin.

Mutta citynainen on oikeilla jäljillä ihmetellessään: "Miksi siis rakennamme enää yhtäkään lähiötä, miksei elävää keskustaa, jossa asutaan, käydään kauppaa ja tehdään töitä samalla alueella." Asuntoja keskustaan, se on ekologista ja yhä useamman toiveiden mukaista. Mutta toteutetaan sama idea toisin päin: kauppoja ja yrityksiä lähiöihin, jotta sielläkin voisi shoppailla ja tehdä töitä.

Viekas taktikko yrittää vierottaa minut autosta tunnustamalla auton käytön järkisyyt: Kuljetus ("käyttäisin kernaasti kotiinkuljetuspalveluja jos ne toisivat tavarat silloin kun haluan eikä silloin kun ehtivät"), lapset, ("en todellakaan kadehdi kolmea lasta ja vaunuja bussissa kuljettavaa äitiä"), matkat kauemmas ("jo 2 henkilöllä julkisen liikenteen matkaliput ovat samaa luokkaa kuin oman auton bensakulut").

Mutta vasta-argumenttejakin riittää: Pysäköinti, ("pysäköintipaikkojen löytäminen on todella työlästä"), ajankäyttö ("kun ottaa huomioon pysäköintiin ja talvella auton puhdistukseen kuluvan ajan, on julkisen liikenteen käyttö noin 10 minuuttia nopeampaa useimmilla matkoillani"), hnta ("verrattuna bussin kuukausilipun rajattomaan matkustusoikeuteen on auton hankinta ja ylläpito tajuttoman kallista").

Taktikkokin suosittelee omasta autosta luopumista. "Oma ratkaisuni on lainata tai vuokrata auto silloin kun sitä tarvitsen. Muutama vuokrauskerta vuodessa on huomattavasti halvempaa kuin oma auto."

Minuun purevat parhaiten itsekkäät argumentit. Autoilu maksaa vähintään tonnin kuussa - bussikortti parisataa. Autoilu vie sinut rapakuntoon, pyöräily nostaa yleiskuntoa. Autoillessa ei voi ottaa, bussilla kulkiessa voi poiketa kaljalle.

Huomenna minä korjaan sen pyöränkumin. Heti huomenna.

PAULI VÄLIMÄKI