Ihmelaatikko

Kompostin tyhjennys oli jälleen opettavainen projekti. Huomasin, että kompostorin kannen alla tapahtuu elämää suurempia asioita.

Olin vältellyt tehtävää jo pari kuukautta. Se onnistui, koska kompostori on kuin taikalaatikko joka ei täyty vaikka sitä täyttää. Pinta vajusi aina sen verran, että se tuli ämpäriä tyhjennettäessä täyteen, mutta ei liian täyteen. Viime syksynä jännitin hieman, riittääkö kuusisataalitrainen kompostori viisihenkisen perheemme ja kahden rotan talousjätteille talven yli. Turhaa jännitin, se riitti vielä kesänkin yli.

Mutta tietysti olisi ollut parempi tyhjentää pömpeli jo keväällä ja sekoittaa kompostimulta suoraan puutarhamaalle tai pensaiden juurille katteeksi. Miksei sen voi syksylläkin tehdä. Talvella sen sijaan ei, lannan talvilevityshän kielletään jo maatalouden ympäristöehdoissakin!

Kompostin tyhjennys on taitolaji. Elementtimallinen kompostori on minusta kätevin tyhjentää. Etuseinä irti, sitten lapiolla tai talikolla päällimmäinen, vielä höyryävä kerros maahan. Sitten etuseinä takaisin ja takaseinä irti. Ja ei kun lapioimaan maatunutta kompostimultaa kottikärryihin, kasvimaalle tai välivarastoon.

Minä päätin lapioida valmiin muhoksen vanerilaatikkoon odottamaan uutta kevättä. Lisäsin siihen turvetta ja arvelin että lisäaika on vain hyväksi. Kompostitehtaani tuotos ei nimittäin näyttänyt mullalta. Ei se haissutkaan, mistä olin iloinen. Tai tuoksui se laholta maalta, kun työnsin nokkani siihen. Mutta siinä ei ollut humuksen pehmeyttä, vaan se oli sanoisinko turhan kuitupitoinen.

Olin käyttänyt seosaineena poikani rottalasta kertyviä puruja. Nokkela ajatukseni saada näin "ilmaista" seosainetta osoittautui lyhytnäköiseksi. Kutterinpuru on liian kuivaa ja sitkeää seosainetta, se ei ollut vuodessa maatunut. Minun olisi pitänyt lisätä kutterinpurun joukkoon vaikka turvetta - ja kastella kompostia reilummin.

Lierot olivat samaa mieltä kanssani. Niitä oli taas ilmaantunut kompostiin. Mutta ne asustivat aivan kerrostalonsa yläosassa, jossa olin käyttänyt seosaineena myös turvetta. Löysin sieltä matojen pesän, missä kävi aika kuhina.

Naapuri tuli tietysti kiinnostuneena vilkaisemaan touhujani. Hän kertoi, että heidän kompostissaan on muurahaispesä. Arvelin että se kertoo kompostin olevan liian kuiva. Häätö päälle kuumalla vedellä ja lisää talousjätettä kompostiin, eivätköhän muurahaiset lähde etsimään uutta kotia.

Muutakin siinä lapioidessani puhelimme. Ihmettelimme yhdessä ihmelaatikon voimaa: kalanperkkuut, perunankuoret, puurontähteet, kahvinporot, leivänkannikat - kaikki lahoavat muutamassa päivässä kompostin kuumuudessa. Kaatopaikalla samat jätteet mätänisivät ja tuottaisivat kasvihuonekaasuja, tulipalon vaaran ja hygieniaongelmia rottineen ja lokkeineen. Kotikompostin pitäjät pitäisi palkita ympäristönhoitotyöstään vaikkapa poistamalla heiltä jätemaksut kokonaan!

PAULI VÄLIMÄKI