|
Lotraaminen lisääntyy
Vuonna 1977 kotitalouksien vedenkulutuksesta noin kolmasosa kului peseytymiseen. Vuonna 1998 pesuveden osuus oli jo puolet. Pitäisikö huolestua? Onhan sanottu, että veden säästäminen ei ole ympäristön kannalta tärkeä kysymys, koska Suomessa vettä piisaa. Tämä on kuitenkin virhepäätelmä. Nimenomaan pesuveden kulutus on ympäristökysymys.
Sen mukana valuu viemäreihin pesu- ja puhdistusaineita, joissa
on vesiä rehevöittäviä ja vesieliöille myrkyllisiä
aineita. Vaikka niistä suurin osa poistetaan jätevedenputsareilla,
osa päätyy järviin ja mereen. Sitä paitsi miljoona
suomalaista asuu yhä haja-asutusalueella, missä ei ole viemäröintiä. Lämmin vesi haukkaa viidesosan kaikesta energian kulutuksesta. Se ei ole ihan vähäinen määrä. Kun asuimme kerrostalossa, vettä kului noin 150 litraa henkeä kohden vuorokaudessa. Taloyhtiön hallitus innostui säästötoimiin ja sai pudotettu määrän 120 litraan ja allekin. Vettä säästyi 1600 kuutiota vuodessa - ja rahaa yli 20 000 mk. Keinot olivat helppoja ja halpoja. Suihkupäät vaihdettiin ns. säästömalleihin ja vesihanoihin laitettiin vedentulon rajoittimet. Vessanpönttöihin laitettiin muovipullot - joka vetäisyllä säästyi litra vettä. Kun yksi asukas huuhtelee vessan keskimäärin seitsemän kertaa vuorokaudessa, säästyi jo tällä konstilla 150 asukkaan talossa lähes 400 000 litraa vettä vuodessa. Markkinoilla on nykyään hyviä, vettä säästäviä vesihanoja, suihkuja ja WC-istuimia. Monissa vanhoissa taloissa vesikalusteet ovat kuitenkin vielä kunnossa, niiden ainoa vika on veden tuhlaus. Jos niitä ei vaihdeta uusiin, kannattaa ainakin opetella säästäväiset vedenkäyttötavat. Se päivittäinen suihkukin voi olla vain kahden minuutin kostutus. Muuten olen sitä mieltä, että joka paikan saippuointi joka päivä on epäterveellistä. PAULI VÄLIMÄKI |
|||