Puuseppää aina tarvitaan

Ostimme pojan makuuhuoneeseen vaatekaapin. Edullinen peruskaappi. Nätit kirsikkapuun väriset peiliovet ratkaisivat valinnan. Kun kauppa oli tehty, myyjä ilmoitti, että kaappia ei kyllä ole varastossa. "Saatte sen ensi viikolla, soittakaa tiistaina."

Minä soitin. "Ei näy, mutta kuormia tulee päivittäin. Soittakaa loppuviikosta."

Soitin torstaina. Ja perjantaina. "Niin mikä se tilausnumero oli? Ei näy, mutta kyllä se on lähetetty. Tulee varmaan maanantaina."

Haimme kaapin tiistaina, viikon myöhässä. Vaatekaappi oli yhtä kuin kolme pahviin ja muoviin käärittyä lastulevykasaa. Raahasimme pojan kanssa raskaat levypinot sisälle ja aloimme toiveikkain mielin kasaamaan kaappia. Olemme rakentaneet omakotitalon, kyllä me yhdestä vaatekaapista selviämme!

Kokoamisohje oli pieni paperilappu, jossa ei ollut sanaakaan. Vain suttuinen kuva ja nuolia sinne tänne. Tuijotettuamme puoli tuntia epämääräistä piirrosta, luulimme tietävämme, miten päin levyt tulevat. Ei muuta kuin tippa liimaa puutappeihin ja tapit vasaralla reikiin.

Ähkimme ja puhkimme raskaiden seinälevyjen kanssa. Saimme kuin saimmekin keploteltua sivuseinät pohjalevyihin, mutta jostain syystä väliseinä ei osunut tappeihin. Ei kai pohjalevy tullut sittenkin väärin päin? Tuijotimme kokoonpano-ohjetta ja komeron luurankoa. Ilmeisesti niin oli käynyt. Ohjeesta oli mahdoton päätellä, kummati päin levy laitetaan.

Purimme koko hökötyksen. Mutta tapitpa eivät lähteneetkään enää irti. Hain tonget. Puutappi katkesi. Aloin hermostuksissani hakata niitä levyn läpi vastakkaiselle puolelle. Lastulevy murtui pahannäköisesti.

Tässä vaiheessa pojan makuuhuone oli sakeana ärräpäitä, hiki virtasi ja huonekaluliike sai kuulla kunniansa. Jätin pojan pitämään levyjä pystyssä, hain pullon olutta ja istuin läähättämään vihani ulos. Päästyäni taas tilanteen herraksi tein väliseinän pohjaan kylmän rauhallisesti uudet reiät. Päätin laittaa pohjalevyn väärin päin. Rikkoutunut kohta jäi lattiaa vasten piiloon.

Kolmen tunnin ähellyksen, kahden oluen, yhden naulaan astutun varpaan ja lapselleni annetun arveluttavan suomen kielen oppitunnin jälkeen komero oli kasattu. Se näytti yhtä hyvältä kuin kaupassa - ellei katsonut aivan läheltä paria murtunutta lastulevynurkkaa.

Jäljelle jäi yksi ylimääräinen puutappi, kasa pikkunauloja ja vaatimus Sotkalle, Askolle, Iskulle ja mitä niitä onkaan: Laittakaa kunnolliset ohjeet koottaviin huonekaluihinne ja vähän äkkiä! Ottakaa mallia legopaketeista, niissä on sata kertaa selkeämmät kokoamisohjeet. Tai palkatkaa pari näppärää miehenalkua kokoamaan huonekalut valmiiksi asiakkaille. Kyllä 1600 markan hintaan pitäisi kuluttajan saada mukaansa oikea huonekalu eikä kasa lastulevyjä ja pussi ruuveja.

PAULI VÄLIMÄKI