Anabaenat tulevat

Ne ilmestyvät sitä varmemmin, mitä kauniimpi kesä on. Kuuma ja kuiva alkukesä toi ne luoksemme jo heinäkuussa. Aina niistä ei ole haittaa, mutta joskus ne äityvät kasvamaan villisti. Osa niistä on myrkyllisiä ja niiden tiedetään tappaneen lehmiä Suomessakin. Yleisimmät niistä kuuluvat Anabaena-sinileviin.

Sinileviä kannattaa vastustaa. Mutta miten? Ainakin kannattaa toivoa tuulista ja vilpoista loppukesää. Se hidastaa sinilevien kehittymistä. Siksi kesä 1998 oli sinileväkukinnoista vapaa.

Leväkukinnot sinänsä ovat osa vesien ekosysteemiä. Ongelmaksi ne muuttuvat, kun vedet rehevöityvät. Se voimistaa planktonin kasvua. Levien liikakasvu limoittaa vettä ja verkkoja, likaa rantoja, aiheuttaa kaloihin pahaa makua, tuottaa muille eliöille myrkyllisiä yhdisteitä ja haittaa vesien virkistyskäyttöä. Kun kukinta päättyy, levät vajoavat pohjalle. Siellä niiden hajoaminen kuluttaa happea. Pahimmillaan happikato voi hävittää pohjalla elävät kalat ja muut eläimet.

Erilaisia leviä on sadoittain ja useimmat niistä ovat vaarattomia. Eikä sinileväkään aina ole myrkyllinen. Laajoista sinileväkukinnoista noin puolet on myrkyllisiä. Miten tunnistaa myrkyllisen sinilevän? Eipä muuten kuin laboratoriotestillä. Runsaasta esiintymästä kannattaa ilmoittaa kunnan terveysviranomaisille, paikalliseen vesiensuojeluyhdistykseen tai Suomen ympäristökeskuksen leväpuhelimeen.

Itsekin voi testata levän ottamalla vettä purkkiin ja antamalla sen tasoittua tunnin verran liikuttamatta purkkia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä. Rannassa voi kepillä koettaa, onko levämassa kiinteää ja tarttuuko se oksan haaraan (vaarattomat rihmalevät) vai hajoaako massa hiukkasiksi (sinilevät).

Vähäinen sinilevämäärä ei estä uimista, mutta vettä ei pidä niellä. Runsaasti sinileviä sisältävässä vedessä ei kannata uida, koska siitä voi saada iho-oireita. Lapsia tai kotieläimiä ei saa päästää leväveteen eikä edes rannalle. Koira voi saada tappavan annoksen levämyrkkyä vain nuolemalla uinnin jälkeen turkkiaan. Sinilevä ei häviä vedestä keitettäessä eikä levävettä pidä käyttää edes löylyvetenä.

Sinilevät "syövät" typpeä ja fosforia. Niitä valuu vesiin pelloilta, metsäojista, asumajätevesistä, kalankasvattamoilta, teollisuuden jätevesipäästöistä ja typpeä laskeutuu myös taivaalta. Autojen pakokaasut ovat yksi iso lähde.

Kuluttajana voin toimia sinileviä vastaan monin pienin teoin: suosimalla kevyttä ja julkista liikennettä, käyttämällä varsinkin mökillä ja haja-asutusalueella fosfaatittomia pesuaineita, pesemällä matot kuivalla maalla eikä järvessä, kaatamalla mökillä tiski- ja pesuvedet maahan, ei järveen ja suosimalla luonnonkalaa altaissa kasvatetun sijasta.

Sinilevä on hälytyskello myös yhteiskunnalle: vesiensuojelun tasoa on nostettava. Suomi elää vedestä.

PAULI VÄLIMÄKI