Luontolomalla

Kurki törähtelee suolla. Pysähdyn pitkospuilla ja kurkotan nähdäkseni pitkäjalan. Sieltähän se nousee siivilleen. Olemmeko häirinneet sen ruokarauhaa? Ainakaan pikkukuovi ei pidä meistä, hätäilee edessämme odottaen malttamattomana, että pääsemme suon yli. Jonkin mättään takana se piilottelee poikasiaan.

Tiilikan kansallispuiston parkkipaikalla on kymmenen autoa kun tulemme päivän retkelle. Pitkospuilla ja nuotiopaikoilla ei kuitenkaan moneen ihmiseen törmää. Muihin luontokappaleisiin useammin. Vaikka suurimmat niistäkin piiloutuvat katseiltamme. On silti kiehtovaa ajatella, että jostain tumman metsän sisältä meitä tarkkailevat ketun tai metsäpeuran silmät, ehkä karhunkin katse.

Majavaakaan emme näe, mutta sen olemassaoloa ei voi olla havaitsematta. Pato on yli 30 metriä pitkä, se uomaa ison vesialtaan yläpuolelleen. Ja suopuron alajuoksulta löytyy majavan uusin savotta, kymmenien kaadettujen puunrunkojen rytö. Lasten kanssa ihmettelemme tämän metsurin ahkeruutta.

Kansallispuistot ovat oivallisia luontoretkikohteita. Niihin kannattaa kesälomamatkoilla poiketa. Niissä on helppoa ja turvallista kulkea lastenkin kanssa. Polut on selkeästi merkitty. Kosteiden paikkojen yli johtavat leveät pitkospuut. Taukopaikoilla voi sytyttää nuotion ja paistaa makkarat tai keittää kahvit. Nuotiopuut on talon (=metsähallituksen) puolesta valmiina. Reitin pituuden voi itse valita. Voit vaeltaa kolme kilometriä, kolmekymmentä kilometriä tai vaikka kolme päivää. Telttapaikoissa voit yöpyä ja veneitä tai kanoottejakin saa usein vuokrata. Eikä patikoiminen maksa mitään. Marjoja ja sieniä saat poimia, onkiminen on mahdollista ja kalastuslupiakin saa.

Ympärillä kappale kauneinta luontoa. Suomessa on 31 kansallispuistoa - muista luonnonsuojelualueista puhumattakaan. Ja suurin osa kansallispuistoista on eteläisessä Suomessa, lähellä asutuskeskuksia. Kuinkahan moni helsinkiläinen on käynyt Nuuksiossa? Tai jyväskyläläinen Isojärven kansallispuistossa? Tai keskipohjalainen Salamajärven kansallispuistossa?

Saavumme nuotiopaikalle Tiilikkajärven rantaan. Ei, joku on tullut sinne ennen meitä. Mies ja nainen ovat riisuneet rinkkansa ja saman tien kaikki vaatteet yltään ja kahlaavat alasti veteen. Hiippailemme vaivihkaa kohti seuraavaa tulentekopaikkaa, emme henno häiritä, kun ihminen ja luonto sulautuvat toisiinsa.

PAULI VÄLIMÄKI