Lenkkitossumurha

"Turkis on murha".

"Liha on murha".

" Lenkkitossu on murha."

Lenkkitossu? Eläinaktivistien ja vegaanien iskulauseisiin olen jo turtunut, mutta bussikatokseen spreijattu väite jää aamulenkillä hiertämään kenkään. Kotona etsin netistä lenkkitossu-uutisia.

Uusittu Kuluta harkiten -opus (www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten) väittää, että Niken tossujen työvoimakustannukset ovat viiden markan luokkaa. Siis prosentti tai kaksi myyntihinnasta. Vitosella lenkkarit leikannut ja liimannut 16-vuotias indonesialaistyttö tekee 11-tuntisia työpäiviä 7 päivää viikossa. Sairaslomalle jäävät työntekijät kuulemma erotetaan välittömästi, joten töitä tehdään myös sairaana. Tämä on johtanut ainakin yhteen kuolemantapaukseen, kun työuupumuksesta pyörtyneeltä 23-vuotiaalta naiselta evättiin lääkärinhoito.

Surullinen tapaus. Kuinka yleinen se on, sitä lähde ei kerro. Niken puolelta todetaan, että he noudattavat kunkin maan minimipalkkasäädöksiä ja työsopimuksia. Epäilemättä, siksi he ovatkin siirtäneet tossutuotantonsa kehitysmaihin.

Katselen kuluneita halpislenkkareitani ja mietin, minkä ikäinen tyttö ne on tehnyt. Nikeä on turha nostaa yksin syntipukiksi. Maailmankaupan lait ovat sellaisia, että ylikansalliset yritykset siirtävät massatuotantonsa halvan työvoiman maihin. H & M joutui jokin aika sitten tiukentamaan ostopolitiikkaansa jäätyään kiinni lapsityövoiman käytöstä. "Ruotsalaiset" muotivaatteethan tulevat suurelta osin Kaukoidästä. Samoin Ikea on joutunut syytettyjen penkille. Myös Keskon vaatteista suuri osa tulee Kaukoidästä. Keskolla on Hongkongissa tarkastaja joka valvoo etteivät lapset ompele nuttuja. Mutta sanotaan, että pienimmät lähetetään kotiin silloin kun tarkastaja saapuu...

Kehitysmaissa on 250 miljoonaa lapsityöläistä. Eivät he kaikki ole pakkotyössä, vaan suurin osa haluaa tehdä työtä tulevaisuudessakin. Mutta osa jättää työn takia koulun käymättä ja osa on joutunut orjan asemaan. Vaikeimmat olot ovat Kuluta harkiten -oppaan mukaan mattokutomoissa, joissa saattaa työskennellä jopa nelivuotiaita lapsia tehden kymmentuntisia päiviä.

Boikotit eivät auta lapsityövoiman ongelmaan. Tosiasia on, että moni kehitysmaiden köyhä perhe tarvitsee myös lasten työpanoksen. Mutta jos maksaisimme kehitysmaiden ihmisille paremmin heidän työstään, se saattaisi auttaa.

Ensi syksynä odotetaan kauppoihin ensimmäisiä Reilun kaupan tuotteita, ensin kahvia ja sitten teetä. Reilun kaupan merkin saa tuote, joka on peräisin kehitysmaiden pientiloilta ja osuuskunnista ja josta on maksettu maailmanmarkkinahintaa paremmin. Lapsityövoimaa ei saa käyttää ja ympäristöasioidenkin pitäisi olla kunnossa.

Ehkä jonain päivänä voin ostaa myös reilun kaupan lenkkarit.

PAULI VÄLIMÄKI