Likainen tusina

Dioksiinin löytyminen belgialaisista elintarvikkeista saattoi olla hyvä juttu. Ehkä se antaa lisäpotkua vuosia kestäneille kansainvälisille neuvotteluille pysyvien orgaanisten myrkkyjen, eli ns. likaisen tusinan, kieltämiseksi. Kielto yritetään saada aikaan vuonna 2000. Elintarvikkeiden vapaa kauppa ja supermyrkkyjen vapaus eivät sovi samaan ruokapöytään.

Sanotaan että gramma dioksiinia riittäisi tappamaan 10 000 ihmistä. Se kuvaa aineen vaarallisuutta, vaikka onkin vain teoreettinen väite. Suurempi riski on näkymätön, hidas ja pitkäaikainen. Dioksiinit, kuten muutkin likaisen tusinan myrkyt, saattavat vaikuttaa ihmisten perimään, aiheuttaa kromosomivaurioita, hermosto-oireita ja syöpää.

Dioksiinit ja furaanit ovat poikkeuksellisia supermyrkkyjä. Niitä ei valmista kukaan. Ne syntyvät teollisten toimintojen tahattomana sivutuotteena. Dioksiini muistetaan Seveson kemikaalionnettomuudesta vuonna 1976. Ehkä vain muutama sata grammaa dioksiinia pääsi ilmaan, mutta saastutti maaperän laajalta alueelta. Satoja ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, kymmeniä tuhansia eläimiä kuoli tai jouduttiin lopettamaan ja maaperä vaihtamaan suurelta alueelta. Nyt tuolla alueella kasvaa puisto, mutta asua siellä ei ehkä koskaan voi.

Miten voin kuluttajana välttää dioksiinia? Suomalainen ruoka on turvallista, samoin luomuruoka. Likaisen tusinan myrkyt on Suomessa kielletty. Luomuviljelyssä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä lainkaan.

Aiemmin Suomessa valkaistiin paperi kloorikaasulla ja siitä syntyi jätevesiin dioksiineja. Nykyisin päästöt ovat hyvin vähäisiä. Silti kannattaa valita valkaisemattomia paperituotteita, jos valkoista paperia ei välttämättä tarvitse.

Jätteitä ei tulisi polttaa kotioloissa, ei varsinkaan ruokajätteitä tai pvc-muovia. Onneksi Suomessa ei polteta lajittelematonta jätettä muuta kuin Turussa. Jätteenpoltossa voi syntyä dioksiineja varsinkin jos polttolämpötila on alhainen.

Pvc-muovin käyttöä kannattaa välttää, koska sen kierrätystä ei ole järjestetty. Suomessahan aiotaan lähivuosina ryhtyä polttamaan lajiteltua jätettä. Tuskinpa kotitalousjätteen joukosta kuitenkaan pvc-muovia poistetaan, jos kuluttajat sitä sinne heittävät. Pvc on yleinen rakennusmuoveissa, mutta sitä on myös esimerkiksi leluissa, sadeasuissa ja sähköjohtojen kuorissa. Sen sijaan kuluttajapakkauksissa ei enää ole pvc-tä muuta kuin ulkomaisissa pakkauksissa. Siinäkin yksi syy suosia kotimaisia elintarvikkeita.

PAULI VÄLIMÄKI