Paperin loppu

Kun mikrotietokoneet tulivat 1970-luvun lopulla toimistoihin, alettiin visioida paperitonta toimistoa. 80-luvulla huomattiin, että tietokoneet ja printterit vain kasvattavat aanelossaastetta. 90-luku on ollut internetin ja sähköpostin aikaa. Ja kas, niiden myötä näyttää paperiton toimisto toteutuvankin 00-luvulla.

Toimittajan työssä paperiton toimisto on jo totta. Parin vuoden sisällä omat työtapani ovat muuttuneet täysin. Ennen aloitin jutun teon selailemalla vanhoja lehtiä ja kaivamalla arkistomappeja. Nyt aloitan jutun teon etsimällä tietoa ja yhteyksiä netistä. Hakusana "paperiton toimisto" tuotti muuten 34 linkkiä. Mm. Petteri Järvinen pohti aihetta Tietokone-lehden kolumnissaan vuonna 1994 tähän tapaan:

"Tekniikka ei ole koskaan ollut este paperittomaan toimistoon siirtymiselle. Esteenä ovat olleet ihmisten asenteet ja heidän rakkautensa paperia kohtaan."

Järvisen mielestä sähköposti on "todella vihreä ja luontoystävällinen vaihtoehto". Vuonna 1994 faxit olivat suurta huutoa. Järvinen ennustaa oraakkelimaisesti, että "sähköpostilla on vielä pitkä matka faksaamisen helppokäyttöisyyteen. Mutta kehityksen suunta on selvä: nykyinen telefaksi-vaihe on vain sähköpostin esiaste".

Niinhän siinä kävi. Itse en enää omista paperifaxia, vaan otan faxit vastaan tietokoneelle ja lähetän ne tietokoneelta. Sähköinen "paperi" on totta myös sähköpostissa ja verkkolehdissä. Moni on lopettanut iltapäivälehtien ostamisen, kun niitä voi selailla netissä. Arkistokin on nykyään sähköisessä muodossa. Poimin netistä juttuja ja mapitan ne tietokoneeni kovalevylle. Selkäni takana on kyllä metri tolkulla pahvimappeja. Niissä oleva tieto vanhenee, pölyttyy ja kelpaa enää poikani rotille pureskeltavaksi.

Harmittavaa kyllä, posti kantaa yhä selkä vääränä lehtiä ja kirjeitä toimistooni. Moni yritys ja virasto rakastaa paperia ja vanhanaikaista postittamista. Paperikirjeille, -mainoksille ja -lehdille pitäisi asettaa haittavero. Pullea sunnuntaihesari on järkyttävä todiste siitä miten 1900-luvulla kulutettiin luonnonvaroja. Säilyttäkää yksi numero, pian se on historiaa.

Suomalainen kuluttaa paperia syntiset 200 kiloa vuodessa. Siitä voidaan tietotekniikan myötä vähentää suuri osa. Toimistoissa voitaisiin ottaa tavoitteeksi paperin kulutuksen pudottaminen ensin puoleen, sitten kymmenesosaan nykyisestä. Ei paperiteollisuus siihen romahtaisi. Kehitysmaissa tarvitaan lisää paperia, kulutus siellä on alle 10 kiloa henkeä kohden.

PAULI VÄLIMÄKI