Riski ruoassa

Uskallanko laittaa voita leivän päälle? Voinko juoda maitoa?

Nämä kysymykset ovat saattaneet tullan mieleen turistimatkoilla idässä tai etelässä, mutta nyt niitä miettivät raskaana olevat naiset, vanhukset ja monet pienten lasten vanhemmat Suomessa. Tilanne on aika uskomaton. Samaan aikaan kun elintarvikealan Hyvää Suomesta -kampanjassa väitetään, että Suomessa on "maailman paras tuotteiden ja toiminnan laatu", vaarallista listeriabakteeria löytyy useiden meijereiden tuotteista.

Lisäksi listeria on vain yksi ilmentymä lisääntyneistä ruokamyrkytyksistä. 90-luvun lopulla epidemioiden määrä on nopeasti kasvanut. Tähän saakka viranomaiset ovat tyytyneet syyttämään kuluttajia: emme osaa enää säilyttää ja valmistaa ruokia oikein ja tuomme ulkomaanmatkoilta tuliaisina salmonellaa ja muita pöpöjä.

Listeria osoittaa kiistatta, että vikaa on myös tuotanto- ja valmistusketjussa. EU:n myötä nopeasti pystytetty yritysten omavalvonta ei näytä sittenkään takaavan elintarvikkeiden turvallisuutta.

Suomessa on tutkitusti puhtaampia elintarvikkeita kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa, kun puhutaan ympäristömyrkkyjen, torjunta-aineiden tai antibioottien jäämistä. Meillä ei käytetä kasvuhormoneja eikä ruokaa säteilytetä. Kotimaisen ruoan riskit eivät ole vieraissa kemikaaleissa. Riski on muualla: bakteereissa ja viruksissa.

Suomalainen elintarviketuotanto on keskittynyt rajusti viime vuosikymmeninä. Kotimainen jauheliha tekee pitkän matkan pellolta pöytään. Nauta kasvaa jossain Keski-Suomessa, teurastetaan Etelä-Hämeessä, leikataan Varsinais-Suomessa, jauhetaan ja pakataan Pirkanmaalla ja lähetetään kaupan tukkuvarastoon Ouluun ja sieltä lähikauppaan vaikkapa Kokkolaan.

Korkean hygienian, edistyksellisen pakkaamisen ja kylmäsäilytysketjun piti taata se, että haitalliset bakteerit ja virukset pysyvät loitolla, kun rekat kiidättävät jokapäiväistä ruokaamme ympäri Suomea - ja Eurooppaa.

Toisin kävi. Luonto iski takaisin. Eikä vain maidossa ja voissa. Jo viime vuonna elintarvikeviraston tutkimuksissa listeriaa löytyi joka toisesta vakuumipakatusta graavikirjolohesta. Eikä listeria ole yksin. Unkarilaisista pakastemarjoista on löytynyt kalikivirusta, ulkomaisesta siipikarjanlihasta salmonellaa ja kotimaisesta kaurasta homemyrkkyjä. Ja monen kaupan jauhelihassa sikiää vilkas bakteerikanta.

En lietso hysteriaa. Syön yhä ruokani listeriariskiä märehtimättä. Mutta kysymyksiä kohu herättää: Eikö omavalvonta ole riittävää? Onko ruoan tuotannon keskittäminen mennyt liian pitkälle? Syötetäänkö kuluttajille liian vanhaa ruokaa? Onko yltiöpäinen pakkaaminen luonut väärän turvallisuudentunteen?

Ja lopulta: miksei lähikauppa voisi olla nimensä veroinen ja keskittyä tarjoamaan lähellä tuotettua, oman maakunnan puhdasta ja luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa?

PAULI VÄLIMÄKI