Kierrätystä ja
ehkäisyä

Meidän perheessä se on miehen vastuulla. Nimittäin kierrätys ja jätteen synnyn ehkäisy.

Kerran kuukaudessa lastaan auton peräkontin täyteen muovi- ja paperikasseja. Niiden sisältö paljastaa armotta perheemme elämänmenon. Yksi kassillinen limu-, olut- ja viinipulloja, toinen maito- ja mehutölkkejä, kolmas säilykepurkkeja ja alumiinivuokia, neljäs sanomalehtiä ja mainoksia, viides lasitölkkejä.

Kuskaan jätökset marketin pihalle lauantain kauppareissulla. Kierrätys pelaa tänä päivänä ainakin kaupungeissa hyvin. Nyt on vain kuluttajasta kiinni, viitsiikö hän lajitella jätteensä ja viedä ne keräyspisteisiin.

Kierrätys ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu, jos jätteiden määrä vain kasvaa. Intohimoisinkin kierrättäjä turhautuu, jos tuotteet on suunniteltu kertakäyttöisiksi ja kierrätykseen sopimattomiksi. Saksan tiukka pakkausjätelaki osoitti mitä tapahtuu kun lähdetään väärästä päästä ratkomaan ongelmaa. Suurin osa pakkauksista palautuu kierrätykseen, mutta sekalaista materiaalia ei kyetä kunnolla hyödyntämään. Esimerkiksi yleistyvälle monikerrosmuoville on vain yksi jälkikäyttö: poltto.

Kierrätys ja poltto ovat suosittuja vaihtoehtoja kaatopaikoille, koska ne ovat teknisiä ratkaisuja. Jätteen synnyn ehkäiseminen ei ole vain tekniikkaa, vaan kulutustapojen muuttamista. Ehkä siksi se tuntuu hankalalta ja epämääräiseltä.

Itse asiassa jätteen ehkäisy on kuitenkin tuttu juttu. Ennen kertakäyttöaikaamme vaatteiden ja esineiden korjaaminen oli itsestäänselvää ja välttämätöntä. Muoti ei vaihtunut kuukausittain eikä uusi ollut aina parasta. Parhaat tavarat siirtyivät suvussa perintönä. Ostettiin harvoin mutta pitkäikäistä. Kojeet saattoi purkaa ja korjata, ei niitä ollut niitattu tai muottivalettu umpinaisiksi.

Kestävyys ja korjattavuus ovat tulossa uuteen arvoon. Myös lainaaminen ja yhteiskäyttö yleistyvät. Keski-Euroopassa lisää suosiotaan auton yhteisomistus. Kerrostaloissa pesutupien käyttö on lisääntynyt. Ehkä yhteissaunatkin alkavat taas kiinnostaa, kun huoneistosaunojen kosteushaitat lisääntyvät. Ja mitä järkeä on omistaa ruohonleikkuri tai oksasilppuri tai lumitraktori, jos niitä tarvitsee vain muutamana päivänä vuodessa!

Tietotekniikka synnyttää uutta ei-materiaalista kulutusta. Kotivastaajakin on vain palvelu, laitetta ei näy missään. Ja kun teemme ostoksia internetin kautta, voivat pakkaukset tietokoneen ruudussa olla vaikka kuinka värikkäitä ja monikerroksisia. Oikea pakkaus saa sitten olla yksinkertainen pahvilaatikko. Senhän ei tarvitse enää houkutella ostamaan.

PAULI VÄLIMÄKI